MITEN NYKYTALOUS TOIMII?

Minulla ei ole kaupallista koulutusta, joten olkaa kriittisiä tekstille.

Täältä tuskin mitään kovin omaperäistä löytyy, mutta ehkä jotain mietittävää kuitenkin. Kaikki palaute tervetullutta, sitä varmasti tarvitaan. Käyn läpi mielestäni menossa olevan myllerryksen kannalta oleellisia asioita ja mitä ne pitävät sisällään.

Historia sinänsä on pullollaan erilaisia ajatuksia siitä mikä olisi "hyvä" talouden toimintatapa, mutta kaikissa on omat ongelmansa (ihminen kun on mitä on).

 

PIKALINKIT KÄSITELTYIHIN ASIOIHIN

 


 

RAHA...

  • On vaihdon väline. Lyhyesti ja yksinkertaisesti. Sen tehtävä on mahdollistaa maailmanlaajuinen kaupankäynti. Tämä onnistuu muinaisaikoja paremmin, kun emme ole pelkän vaihdantatalouden varassa. Vaihdantatalous on huomattavan hankala toimintatapa - varsinkin isoissa kaupoissa. Montako koppaa perunoita vaihtaisin uusiin kenkiin?
  • Usein ajatellaan, että rahan pitäisi säilyttää arvonsa mahdollistaen säästämisen. Tämä onkin sitten jo kinkkisempi käsite - säilyttää arvonsa? eikös sillä ole jo arvo? vai onko se arvo laskettavissa suhteessa johonkin? mitä tarkoittaa esim. EKP'n 2 %'in "inflaatiotavoite"?
  • Raha tänä päivänä on paperia, joka kuvastaa sen painaneen valtio(järjestelmä)n vakavaraisuutta ja luotettavuutta. Paperi - ups, raha (ns. fiat) tänä päivänä on täysin kelluva käsite. Eri maiden rahat määrittyvätkin vain suhteessa toisiinsa sekä ovat kunkin valtion määrittelemiä laillisia kaupan välineitä (legal tender). Niitä ei ole siis sidottu mihinkään fyysiseen tavaraan jollakin tietyllä kurssilla.
  • Tänä päivänä voi sanoa, että monelle raha (pörssi?) on jumala.

 

huumeet

Kuva 1. Eri huumeiden laillisuus ja energian kulutus samassa kuvassa. Energian kulutuksen kannalta tämä on varsin mielenkiintoinen kuva.

 

Hätäisimmille alla oleva ubatuba tiivistää 15min pätkään oleellisen. Osin esitys on yksinkertaistettu, mutta toiminee hyvänä introna nykysysteemin olemukseen.

 

 

Tässä vielä edellisen kaveriksi tuoreempi video missä käsittelen tarkemmin koron ongelmaa sekä esittelen paikallisrahaa waltakunnallisen valuutan rinnalle.

 

 


 

TALOUS PERUSTUU LUONTOON

Niin, tämä on tietenkin vaikea myöntää kouluekonomistille. Monesti teksteissä tulee vastaan, miten "kaikki on talouden johdannaista", "raha mahdollistaa kaiken" - eikä toisin päin.

Valitettava tosiasia vain on, että taloussysteemit ovat 100% riippuvaisia energian saatavuudesta - ja siten energian johdannaisia. Ilman jatkuvasti kasvavaa, helposti käytettävää energiaa, ei ikuisen kasvun talousjärjestelmää voi ylläpitää.

Se että pankit lainoja tehdessään "luovat" rahaa, ei tarkoita sitä että raha kasvattaa taloutta. Ainoastaan taloudessa pyörivät numerot kasvavat. Sitä vastoin energian kulutus lähes poikkeuksetta kasvaa - mitä sitten kun energia ei ole aikaisempaan tapaan helposti tarjolla?

 

Markkinoista sanotaan monia asioita, esim. "markkinat hakevat aina optimitilan", "markkinat kertovat totuuden" ja muita hassuja "lakeja".

Ihmiset eivät kuitenkaan ole rationaalisia, järkiperäisiä, vaan pikemminkin paremmin ymmärrettävissä laumakäyttäytymisen kautta. Tästä tietenkin seuraa, että myöskään markkinat eivät ole järkiperäisiä ja siten markkinoiden "optimitilassa" onkin usein toivomisen varaa.

Voitaisiin jopa sanoa, että jos ihminen on ennalta arvaamaton otus, niin miten markkinoiden (ihmisen) käyttäytymiselle voidaan muodostaa ekonominen (teoreettinen) malli, jolla ennakoida tulevaa?

 

Jotkut ovat perustelleet talouden ylivoimaa kaikesta muusta sillä, että kun energian kulutus on kasvanut tasaisesti, niin talous on kasvanut eksponentiaalisesti.

Näin siis kun katsotaan esim. DOW'ia - hmm, voi asian tietysti niinkin ajatella. Jos kuitenkin käännämme ajatuksen toisin päin, niin yhä enemmän taloudellista aktiiviteettia pohjautuu pienempään ja pienempään energiapanokseen.

Kuin ylösalaisin oleva pyramidi siis. Jälleen tulee kysymys - mitä sitten kun se pyramidin kärkenä toimiva energia pienenee?

 

Kaaosteoria taitaakin olla se joka "kantaa" loppupeleissä. Helpon energian vähentyessä (energiaa kuluu järjestyksen ylläpitämiseen), voi olla että systeemi hakee optimitilaansa enemmänkin termodynamiikan kautta eli "energeettisesti paras tila on se, jossa epäjärjestys on suurin".

Seuraamme mielenkiinnolla tilanteen kehitystä.

 


 

FRAKTIONAALINEN RESERVISYSTEEMI

Nykyinen pankkijärjestelmä on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Se perustuu VELKAan ja ns. fraktionaaliseen reservijärjestelmään. Tämä tarkoittaa sitä, että pankki voi myöntää lainoja ulos, kunhan se pitää tietyn fraktion eli osan varallisuudestaan itsellään.

Yleensä tämä luku on jossain 0'n ja 20 prosentin välillä (EU määrittää minimiksi 2%! Nolla kuulostaa hassulta, mutta itse asiassa sen käyttöä ollaan jo virallisestikin perustelemassa).

 

Palataan tuohon %-luvun merkitykseen kohta, mutta otetaan ensin esimerkki 10% reservisuhteesta.

Pankilla on rahaa 1000 yksikköä, 10% fraktio on 100 ja se siis voi lainata 900 yksikköä ulos (tietenkin korolla). Asiat ovat hyvin, kunhan se jolle lainattiin maksaa takaisin - tai sitten häneltä (ihminen, firma, valtio jne.) saadaan takauksena ollut tavara (talo, auto, osakkeet, sähkölaitos jne.) pankille ja tavara saadaan myytyä eteenpäin tai se saadaan tuottamaan voittoa.

 

Mistä pankki saa tuon 1000 pääomaa? Ottamalla sijoittajien, palkanmaksajien jne. rahat käyttöönsä - suomeksi sanoen: jokaisen pennin, sentin, markan, dollarin, euron jne. pankki lainaa eteenpäin (miksi pitää yhtään enempää itsellään kuin on velvoite, siitä ei saa mitään tuottoa). Ehkä oheinen kuva selittää asiaa vähän paremmin...

 

FRbanking

Kuva 2. Fractional reserve-systeemiin sijoitetun talletuksen monistuminen sykleissä N-kertaa kun reservivaatimus on 10%.

 

Ihminen laittaa palkkapäivänä 1000 yksikköä pankkiin (luvataan käyttötilille korkoa 0,2% - ja tietenkin kuukauden alimmalle saldolle).

Pankki lainaa 900 yksikköä ulos (korko 5-15%, sanotaan vaikka 7%) toiselle asiakkaalle, joka ostaa stereot. Stereon myyjä laittaa maksun tilille, josta pankki taas lainaa 810 ulos. Seuraava asiakas ostaa vaikka muotivaatteita jne.

Kun sykli pyörii, niin lopulta pankilla on alkuperäinen sijoitus 1000 + 9000 muiden sijoituksia, joille pitää maksaa korkoa (vuodessa 10000 x 0,2% = 20). Samalla pankki on antanut lainoja 9000 (tulot 9000 x 7% = 630), joista tietysti pitää vähentää ylläpito- yms. kulut.

Voisimme kuvitella, että 500 tulisi voittoa alkuperäisestä 1000'n talletuksesta - ei hassumpaa, olisikohan pitänyt ryhtyä pankkiiriksi?

 

Systeemin toimimiselle on tietysti ehtoja...

  • pankin myöntämät lainat pitää maksaa, sillä esimerkissämme pankilla on reservejä 1000. Jos pari isompaa lainaa jäävät maksamatta (esim. 810 + 656), niin pankilla kuluvat kaikki reservit (vain 1000) tappioiden kattamiseen. Jos pankki ei tuossa tilanteessa pysty nostamaan reservejään myymällä omaisuutta, niin alkaa vinkuminen poliitikkojen suuntaan, että "pyyhkimään!".
  • kaikki asiakkaat eivät saa nostaa tilejään tyhjäksi (ns. bank run), koska taas reservit häipyvät olemattomiin ja lopuille joudutaan tarjoamaan ei-oo'ta. Tänä päivänä paperirahan vähyyden takia yleinen bank run kuppaisi pankin käteisvarat tyhjiin hyvin nopeasti (esim. Islannissa on tilanne tämä monin paikoin, lokakuu 2008).
  • systeemi edellyttää loputonta kasvua, sillä muutoin uusia lainoja ei pystytä maksamaan. Lyhyesti "ota velkaa, jotta maksaisit velan".
  • jos kaikki asiakkaat maksaisivat lainansa pois, niin kierrossa oleva raha häviäisi. Se siitä taloudesta.
  • luottamus systeemiin pitää olla kansalaisilla hyvä. Siksi puheet "tilanne on nyt toisin", "meillä on valtion takaus", "meitä ei muiden maiden ongelmat koske" jne. ovat välttämättömiä etteivät ihmiset vaadi talletuksiaan paniikin iskiessä. 

Systeemin hassuin puoli on tietenkin, että pankkiiri painaa tietokoneelta tilillesi nostamasi lainan digitaaleina.

Tuo numero on yksinkertaisesti taiottu tyhjästä. Mietitään hetki - mm - tyhjästä, ja sille pitää maksaa korkoa. Ei kuulosta kauhean reilulta.

Joka tapauksessa kaikki länsimaiset pankit toimivat samalla periaatteella, joten tavallisen kansalaisen kannalta systeemi on suljettu ja ei ole väliä mitä pankkia hän käyttää.

 

Digitaaliaikaan siirtyminen on tehnyt käsitteestä "raha" vähintäänkin epämääräisen. Samaan aikaan kierrossa olevan paperirahan määrä on todella pieni, esim. paperi€uroja oli 2007 lopussa liikkeelle laskettuna 700 Mrd €uron edestä.

Kun EU'ssa on kansalaisia 500 milj., niin paperi€uroja on vain 1500 per kärsä. Suomessa taitaa olla itse asiassa vähemmän, koska juuri TVn tekstitv'lläkin valiteltiin (21.10.2008), miten paperit valuvat muualle Eurooppaan.

 

On systeemissä hyviäkin puolia. "Tavallisina" aikoina rahaa on helppo lainata firman perustamiseen/laajentamiseen jne., ihmisillä on hyvä olo näennäisestä yltäkylläisyydestä rahan suhteen ja yhteiskuntarauha säilyy.

Digitaalien käyttö korttien kautta on syrjäyttänyt lähes täysin käteisen, joten asioiminen on helpottunut huomattavasti.

 

Vastapainona on tietenkin paljon negatiivista, joka rysähtää tuulilasiin jos ongelmia tulee.

Asioimisen helppous on tuonut yleistyvän huolimattomuuden raha-asioiden hoidossa. Systeemi ruokkii kulutusta - ja vilpillistä toimintaa, koska helppo raha löytää aina hyväksikäyttäjät.

Talouskuplat syntyvät helposti, kun pankit lainaavat voitontavoittelussaan yhä huonompia takuita vastaan ja lainattu raha tietenkin nostaa tavaroiden hintoja (enemmän rahaa jahtaa samoja kohteita).

Samoin kun kaikkia voitto-oletuksia käytetään takaamaan muita sijoituksia (derivatiivit) oletuksella jatkuvasta kasvusta, niin syntyy melkoinen verkko.

Derivatiiveja yleisesti "rakennettiin" 1:10, 1:20, 1:50 jne. ajatuksella, joten systeemiin sisältämä ilma on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti.

 

Aikaisempi juttuni tähän liittyen - siellä on paljon asiaa, joka jäi tästä tekstistä pois.

 


 

VAPAA KAUPPA "FREE MARKET"

KYSYNTÄ JA TARJONTA

Tämän päivän kantava ajatus taloudessa on "kysynnän ja tarjonnan laki".

"Laki" tarkoittaa sitä, että tarjonnan laskiessa (valmistusvaikeuksien jne.) tuotteen hinta nousee, kunnes ostajista osa ei haluakaan tuotetta sen kalleuden takia. Kauppa hakee uuden tasapainotilanteen siis.

Jos hinta pysyy korkealla, niin teorian mukaan uusia yrittäjiä tulee alalle, jotka sitten aiheuttavat ylitarjonnan markkinoilla ja hinnat laskevat, kunnes uusia ostajia ilmestyy kuluttamaan kasvanut tuotanto. Jälleen haetaan uusi tasapainotila kysynnän ja tarjonnan välillä.

 

Idea toimii hyvin teoreettisessa maailmassa, jossa energiaa riittää aina huonompien raaka-aineresurssien hyödyntämiseen.

Valitettavasti käytännössä kaikki harvoin menee teorioiden mukaan. Usein näyttäisi ihmisen massakäyttäytyminen kantavan myös finanssimaailmassa.

 

kuplamania

Kuva 3. Nykysysteemin malliesimerkki eli ns. boom-bust toisella kotimaisella.

 

sijoittajan_uskomukset

Kuva 4. Useimpien sijoittajien ongelmia kuvaava esitys. Klikkaa suuremmaksi.

 

KEYNES'IALAINEN KOULUKUNTA

Brittiläinen J. M. Keynes onnistui vakuuttamaan länsimaiset johtajat omasta näkemyksestään talouden "oikeasta" toiminnasta 1930-luvulla. Ja tuon jälkeen maailmalla se onkin ollut eri muunnoksineen ainoa "oikea" talousmalli.

Hänen johtoajatuksensa oli, että taantumassa/lamassa valtion pitäisi lisätä talouden toimintaa isoilla projekteilla, jolloin laskusuhdanteet poistuisivat tulevaisuuden historian kirjoista. Toinen talouden auttamistapa oli keskuspankkien korkojen alennus kannustamaan kulutusta ja investointeja.

Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä, että SÄÄSTÄMINEN ON HUONOA TOIMINTAA. Toisen maailmansodan jälkeen valtion ohjaama talous tuli varsinkin Euroopassa kantavaksi ajatukseksi.

 

M. Friedman oli voimakkaimpia Keynesialaisuuden kriitikkoja sodan jälkeen. Hän uskoi rahan ohjauksen olevan riittävä takaamaan kasvun luottaen "vapaisiin markkinoihin", jotka tietenkin ovat aina oikeassa.

Rahan ohjaus tapahtuisi puhtaasti korkopäätöksillä ja laskemalla liikkeelle rahaa tarpeen mukaan. Tämä tietenkin edellyttää 100% fiat-rahan käyttöä, koska silloin ei ole rajoituksia liikkeelle laskettavan rahan määrässä.

Tämä tapahtuikin 1972, kun US$ irrotettiin nimellisestä kultasidonnaisuudestaan (silloin 42 US$'a oli vaihdettavissa unssiin kultaa VALTIOIDEN VÄLISISSÄ kaupoissa, USAssa oli yksityisillä tuohon asti kullan omistus laitonta).

 

Friedman sai muka-Nobel'in palkinnon (sillä ei ole mitään tekemistä Nobel'in kanssa, joten palkinnon uskottavuutta on pyritty nostamaan nimeämällä se Nobel'ia kunnioittavaksi. Mediassa palkintoa tietenkin virheellisesti kutsutaan Nobel'in taloustieteen palkinnoksi) ajatuksistaan 1976 ja hänen ajatukset sovellettuna tällä hetkellä johtavat ns. katastrofikapitalismiin eli vararikon tapahtuessa kaikki on kaupan pilkkahintaan.

Tähän asti länsimaita se ei ole kauheasti liikuttanut, koska tämä vararikkoisten maiden vampyyrimainen hyväksikäyttö on tapahtunut muualla (Argentina, Venäjä). Vaan ajat ovat muuttumassa, Itä- ja Etelä-Eurooppa ensin ja lopulta UK ja USAkin ovat pian tulilinjalla.

 

Yksi huvittavimpia "vapaiden markkinoiden" puolustajien piirteitä on, että kun talous ei menekään heidän halujensa mukaan, niin aletaan välittömästi huutamaan valtiolle "pyyhkimään".

Ts. kun systeemissä tapahtuu paperi/digitaalirahan lisäämisestä johtuva kuplan puhkeaminen (joka vaatisi terveen tilanteen nollaamisen eli sijoitusten hintojen uudelleen arvioimisen), niin sitä vastaan taistellaan kaikin keinoin.

Eihän heidän voittojaan voi uudelleen arvottaa! Tästä on seurauksena uuden, entistä suuremman kuplan pumppaaminen - joka tietenkin puhjetessaan on vielä isompi romahdus. Esimerkkinä voidaan pitää USAn nettikuplan puhkeamisen jälkeen synnytettyä (Greenspan laski ohjauskorot 1%'in) asuntokuplaa.

Tänä päivänä ei enää ole paikkaa, mistä kuplaa saataisiin tehtyä - kaikki mahdolliset pitsanpaistajasta alkaen on saatu sijoittamaan asuntoihin, joiden hinnat ovat romahtamassa. Asuntolainat ovat oleellinen osa purkautuvaa derivatiivi-sotkua kaikkialla - tilanne on maailmanlaajuinen.

 

Keynes-Friedman'ilaisuus on saanut USAssa uuden piirteen, joka on hälyttävä. Militaristisen keynes'ialaisuuden (tai jotain) ajatuksena on, että armeijaan panostamalla pystytään pitämään lamat kurissa, kun armeijan käyttämille tuotteille on aina käyttöä.

Seurauksena on ollut vimosen 60v aikana yhä kiihtyvä USAn armeijan ristiretki vapaiden markkinoiden puolesta, demokratiaa puolustaen ja kommunismia torjuen sekä viimeisin inkarnaatio terrorismia ehkäisten.

Tätä talouden ja armeijan yhteensulautumista USAssa kutsutaankin military-industrial(-congressional)-kompleksiksi eli armeijan ja teollisuuden (sekä kongressin, koska kansanedustajista suuri osa tulee aseteollisuudesta [tai siihen läheisesti liittyvästä teollisuudesta] ja palaa sinne kautensa päätyttyä) yhteensulautumaksi.

Systeemistä on siellä erityisen vaikea päästä ulos - ja seuraukset ovat nähtävissä kaikkialla maailmassa tänä päivänä.

 

ITÄVALTALAINEN KOULUKUNTA

Keynes-Friedman'ialaisuudelle vastapainona olen itse hiukan tutustunut ns. Itävaltalaiseen koulukuntaan. Sen ajatuksena onluottaa ihmisten omiin päätöksiin ja rahan kultakanta (paperiraha on vaihdettavissa sidotulla kurssilla kultaan) eli ei nykyisiä fiat-valuuttoja.

Erityisesti L. von Mises on vaikuttanut ajatteluuni. Hänen johtoajatuksena oli yksilön vapaus ja turha luoton kasvu (inflaatio, ks. alla) johtaa väistämättä talouden aaltoliikkeeseen (boom-bust syklit). Hänelle kaupankäynti oli väline tavaran vaihtoon eikä itseisarvo.

Täältä voi tutustua kaverin ajatuksiin enemmänkin.

 

Itävaltalainen koulukunta uskoo korkojen hakevan oikeat tasonsa aina, kunhan valtiot tai keskuspankit (poliitikot) eivät ole sotkemassa asioita. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että välillä korot tulisivat olemaan todella murhaavia.

Vertailun vuoksi hallitus ei aseta leivälle tai autolle hintaa, mutta keskuspankit tekevät sen lainoille. Tämä tietenkin johtaa alaspainettuihin korkoihin, jotka saisivat kastemadonkin ottamaan lainaa.

Lopulta kuitenkin tulee hetki, kun lainoja ei pystytä enää maksamaan. Seuraus on se mitä tänä päivänä tapahtuu finanssimaailmassa.

 

MIELENKIINTOISIA VAIHTOEHTOJA

Silvio Gesell'illä oli erittäin mielenkiintoinen näkemys toimivasta taloudesta. Hänen johtoajatuksena oli, että raha ei voi olla sekä kaupan väline JA säilyttää arvonsa (eli säästäminen rahana ei toimi).

Hän ehdotti, että säästönä oleva raha menetti arvoaan (seteleistä leikattiin pala aika ajoin), jolloin se kannusti sijoittamaan koko ajan. Ilmeisesti tällaista systeemiä käytettiin paikallisesti Woergl'issä, Itävallassa 1932 - ja kun systeemi toimi vähän liian hyvin, niin Itävallan keskuspankki keskeytti kokeilun pian.

Hänen mielestään korot ja vuokraaminen olivat väärin (yritäpä tuota markkinoida tänä päivänä :-). Ajatuksena oli, että myös heikommat yksilöt voivat pärjätä, kun ei tarvitse noita maksaa.

 

Valitettavasti mikään tässä mainituista koulukunnista ei tiedosta (tai haluaa tiedostaa) resurssien rajallisuutta eli maailmanmenon ymmärtämiseksi pitää olla mieli avoimena.

Joka tapauksessa resurssien rajallisuus ei nykysysteemin kanssa ole "mahdollista", joten tulevaisuus tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoinen.

 

romahdus

Kuva 5. Yksi mahdollinen tulevaisuus energia- ja talousongelmien räiskähtäessä nykyjärjestelmän silmille. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

 


 

RAHAN HISTORIASTA

Muinoin raha oli jotain fyysistä, "väärentämätöntä" ja käyttökelpoista (oravan nahkoja, suolaa, metalleja jne.). Hopea ja kulta ovat varmasti kaikille historian kirjoista tuttuja.

Tänä päivänä raha on kuitenkin paperia (fiat), johon voidaan painaa numeroita tarpeen mukaan. Paperin arvo on kuitenkin siinä sama eli lähes olematon sen edustamaan ostovoimaan.

 

Valtiot ovat tietenkin läpi historian koittaneet saada rahallaan enemmän aikaan. Roomassa hopeakolikoita laimennettiin, mutta nimellisarvo pysyi samana.

Kikka tietenkin mahdollisti valtiolle tehdä enemmän rahaa, mutta tavan kansalaisen rahan ostovoima laski (inflaatio). Tuolloin hopea piti tietenkin kaivaa esiin, jotta siitä saatiin tehtyä kolikoita.

Tänä päivänä paperirahaa voidaan painaa suruttomasti, koska sillä ei ole virallista KIINTEÄÄ vaihtokurssia mihinkään. Jos kuka historian kirjoja kahlaa, niin on mielenkiintoista huomata, että paperivaluuttoja on ollut käytössä paljon.

JOKAINEN paperivaluutta on kuitenkin päättynyt hyperinflaatioon eli paperia on painettu kunnes sillä ei ole enää mitään arvoa.

 

MITÄ ON INFLAATIO?

Sanakirjasta kun katsoo, niin inflaatio on rahan arvon alenemista.

Suomeksi sanoen esim. minun 10 €uroa ostaa vähemmän ensi vuonna. Mistä se johtuu? Jos kierrossa olevan rahan määrä kasvaa koko ajan ja nopeammin kuin tarjolla oleva tavaramäärä kasvaa, niin suhteellisesti enemmän rahaa jahtaa vähempää tavaramäärää.

Inflaation voidaan ajatella tarkoittavan kierrossa olevan rahamäärän suhteellista kasvua. INFLAATIO EI OLE HINTOJEN NOUSUA, mutta hintojen nousu voi olla seurausta inflaatiosta. Lehtien kautta ihmiset on saatu uskomaan, että inflaatio tarkoittaa hintojen nousua - ja sitä pitää hillitä palkkojen nousua rajoittamalla.

 

Kun keskuspankit (ennen valtiot) laskevat rahaa liikkeelle, niin liikepankit sen ensin nostavat. Nämä tietysti laskuttavat fraktionaalisen lainauksen kautta isoilta firmoilta enemmän.

Pieni ihminen on hännän huippuna ja tietysti maksaa kovinta korkoa lainoistaan ja ostoksistaan. Edellisestä kuitenkin voidaan päätellä, että pieni ihminen palkan korotusvaatimusten kanssa on viimeisiä ja yleensä alkaa pitämään meteliä, kun palkka ei enää yksinkertaisesti riitä.

 

MITÄ ON DEFLAATIO?

Viime vuosina rahan ajatus on kasvanut sisältämään osakkeet, velkakirjat jne. eli melkein kaikelle on annettu nimellisarvo oletuksella, että em. kohteet ovat milloin tahansa vaihdettavissa rahaan.

Tällä hetkellä kun katsomme pörssimaailmaa, lehtien myyntipalstoja tai oikeastaan mitä tahansa, niin kaikki kohteet eivät todellakaan ole vaihdettavissa rahaan noin vain.

Hintakupla on siis parasta aikaa puhkeamassa. Tätä on deflaatio - rahan arvo nousee, sillä saa ostettua enemmän kuin aikaisemmin. Eri kohteiden hinnan muutos on tietenkin hyvin erilainen.

 

MIKSI DEFLAATIOTA PELÄTÄÄN?

Kun tänä päivänä seuraa mediassa esiintyviä talousguruja, pankkiireja ja joskus poliitikkojakin, niin useimmista voi aistia PELON.

Tämä on yksinkertaista, deflaatio ruokkii talouden jäähtymistä ja talouden jäähtyminen taas deflaatiota. Miksi ostaa tänään mitään, kun huomenna saa halvemmalla - tai ensi viikolla, kuussa, vuonna jne. Kenellä on varoja, pääsee ostamaan aikanaan "senteillä euroja".

Sitä vastoin kenellä on omaisuutta, jonka joutuu myymään alennuksella, häviää pahasti. Kaikkein surkeimmassa tilanteessa tietenkin on velallinen - velka pysyy, vaikka asunnon arvo laskee ja jos huonosti käy, niin velkaa on pian enemmän kuin asunnon arvo markkinoilla.

Siinä vaiheessa tietenkin tulee mieleen, että onko mitään järkeä maksaa lainaansa.

 

Vaikka deflaatiossa yleinen hintojen suunta on alaspäin, niin vaikutus tiettyjen kohteiden hintaan on erilainen. Jokainen on varmaan huomannut kaupassa miten ruoan hinta on viime aikoina ollut vain nousujohteinen.

Tässä tapauksessa hintaan vaikuttaa myös ruoan sisältämä energia. Samoin ruoan hintaan sisältyy kiinteinä kuluina jo aikaisempina vuosina ostetut työkalut jne. ruoan tuotantopuolella.

Lopuksi ruoan hinnassa on siihen sisältyvien panosten viiveellisyys - esim. bensan hinta noudattelee maailman markkinahintaa ehkä 2-6 kk viiveellä. Ruoka kuitenkin helposti 6-24 kk viiveellä, koska kasvukausi voi olla vasta seuraavana vuonna tänä vuonna hankituille siemenille, lannoitteille jne.

Seurauksena voi olla juuri mitä nyt näyttäisi tapahtuvan ja ruoan hinta ei välttämättä putoa.

 

Tällä hetkellä eri keskuspankit taistelevat raivoisasti deflaatiota vastaan - annetaan lainoja, myönnetään apupaketteja jne.

Mutta jos pankit eivät lainaa eteenpäin (tietäen omien sijoitustensa arvon olevan kirjanpidossaan käytännössä nolla, joten miksi lainata toiselle, jolta saisi lisää myrkyllisiä papereita takuina?), niin minkäs teet?

Kun lasketaan osakemarkkinoilla tapahtuneet tappiot, asuntojen arvon alennus jne. vimosen vuoden ajalta, niin helposti päästään 10-20 bilj. US$'in pelkästään jenkkilässä (lokakuu 2008). Samaan aikaan FED on survomassa väkisin kiertoon ehkä kahta bilj. US$'a.

Väittäisin, että tätä deflaatiota ei saada pysäytettyä ennen kuin derivatiivit ovat purkautuneet (5v? 10v? jokainen arvailkoon itse).

 

Sitä vastoin taistelua jatketaan hyvin pitkään - ja veronmaksaja maksaa, sillä hän on se joka viime kädessä maksaa valtion kulut.

Tämä tietenkin johtaa lopulta siihen mitä ei myöskään haluta - valtioiden vararikkoon. Kun Deflaatio on sitten aikansa nollannut huonoja sijoituskohteita, niin vararikkoiset valtiot yrittävät käynnistää talouttaa yhä kiihtyvällä paperin painamisella.

Tässä seuraavien 10v ennustus: pari vuotta yhä kiihtyvää, poukkoilevaa alamäkeä (jokaista pörssin nousua kehutaan loppuna syöksylle) ja USAn DOW jonnekin 1000-3000 välille.

Seuraava vaihe on sitten vuosien pieneloa, johon kuuluu myös valtioiden hajoamisia ja kansainvälisen kaupan kuivumista sekä (hyper)inflaatio joskus 5v kuluttua.

Elleivät sitten areenalle astu ilmestyskirjan Neljä Petoa: Nälkä, Taudit, Sota ja Kuolema, jolloin vedonlyöntikin menettää merkityksensä.

 

EUn ja €uron kannalta tilanne on paljon huonompi, täällä on kokoelma pienempiä valtioita, joilla on yksilölliset ajatukset menosta. Kun kaikki eivät ole samalla asenteella kuplaa pumpanneet, niin miksi toisten valtioiden pitäisi maksaa muiden tyhmyyksiä?

Seurauksena on väistämättä EUn repeäminen pienemmiksi osiksi - ja se tarkoittaa myös €uron uskottavuuden romahtamista.

Kun (ei jos) se tapahtuu, niin korot hyökkäävät ylös, sijoitukset tulevat alas ja ulkomaan kauppa hyytyy. Suomelle tämä voi olla lähes murhaava isku, koska meille ulkomaan kauppa karkeasti vastaa 50% BKT'sta.

Öljyn hinta voi nousta täällä hyvin nopeasti riippumatta öljyn dollarihinnasta. Ja kun Suomessa käytetään eniten öljyä/kärsä Norjan jälkeen Euroopassa, niin jokainen voi kuvitella mihin sellainen kehitys talouden kannalta voi johtaa.

 


 

DERIVATIIVEISTA

Ja näitä sitten riittää - erilaisia aakkosderivatiiveja on varmaan satoja.

Niiden ongelma on tietenkin, että ne takaavat toisiaan loputtomasti ristiin. Tietyn kriittisen pisteen jälkeen yhden tyyppisten derivatiivien arvon romahtaessa seurauksena on dominoefekti (vuoden 2007 elokuusta alkaen kiihtyvään tahtiin).

Ohessa muutaman tavallisimman lyhyt kuvaus, jotta saatte käsityksen laillisesta vedonlyönti-busineksesta.

Tai no, laillisuus on vähän liukuva käsite. Joka tapauksessa bittiavaruudessa on pyörinyt arvioita 500-1000 bilj. US$'n derivatiiveista kokonaismäärältään. Tämä on tietenkin vähän epävarma arvio, koska derivatiiveista suuri osa on pyörinyt ohi tavallisen kirjanpidon ja ollut enemmän tai vähemmän lakisääteisen sääntelyn ulkopuolella.

 

Derivatiiveihin yleisesti liittyy niiden luotettavuuden arviointi erikoisfirman toimesta (S&P jne.). Mielenkiintoisesti arviointifirmat ja derivatiiveja liikkeelle laskeneet pankit/firmat tuntuivat olevan aika hyviä kavereita...

Seurauksena tietysti oli, että surkeillekin sijoituskohteille annettiin parhaat mahdolliset arviot, jolloin ko. derivatiivit voitiin myydä instituutioille, joilla on lakisääteinen rajoite sijoittaa vain "parhaisiin" sijoituskohteisiin. Lyhyesti siis eläkerahastot, kunnat, valtiot jne. Sano hei-hei omille eläkesäästöillesi, jos ne olivat em. instituutioissa.

 

ABCP - Asset Backed Commercial Paper

  • Nimensä mukaan "kaupallinen paperi, jota takaa omaisuus" (oma suomennos). Ne ovat lyhyen ajan luottoja (max 9kk, mutta tavallisesti alle 45vrk), joita liikepankit laskevat liikkeelle myymällä omaisuutta SIV'eille kattaakseen jokapäiväisiä kulujaan. Näiden takauksena on tietenkin mm. alla listattuja derivatiiveja. Tänä päivänä ongelma monelle ABCP'itä käyttäville firmoille, on että kukaan ei jostain syystä (?) niihin luota ja niiden kauppa on jäissä. Tämä tietenkin tarkoittaa, että firmoja alkaa mennä nurin "ruokaketjun" alapäässä jos ne eivät saa rahaa käyttöönsä. Tarkoittaa esim. ruoka- ja vaatekauppoja sekä firmoja joiden on ostettava raaka-aineita tehdäkseen tuotteita myyntiin, nyt em. yksiköt eivät saa rahaa pankeilta, jotka istuvat rahojensa päällä.

ABS - Asset Backed Securities

  • Sijoituskohteita, joiden takuina on tasaisen tulon omaisuuslainoja (auto-, asunto-, luottokorttilainat jne.) tai muita sijoituksia (lento-, elokuvayhtiö jne.). Lainojen lauetessa saadaan omaisuus itselle, joka voidaan myydä tappioiden kattamiseksi. Näistä saadaan "kannattavia" sijoituskohteita paketoimalla niitä yhteen, jotka voi sitten myydä sijoittajille.

CDS - Credit Default Swaps

  • Nimensä mukaan ovat "luoton/lainan laukeamis - vaihtoja" (oma suomennos). Periaatteena näissä on, että otan "vakuutuksen" pienellä kk-maksulla jonkun firman luoton/lainan maksamattomuutta varten. Toisin sanoen siis vakuutuksen - paitsi että kun näitä kutsutaan "swaps"-nimellä, niin koko instrumenttiluokkaa ei koske vakuutuslainsäädäntö. Suomeksi sanoen vedonlyöntiä, johon ei sovelleta mitään lakeja (kasinotalous?). Ideana on, että kun firma menee konkurssiin tai muuten sellaiseen tilaan ettei ko. luottoa pystytä maksamaan, niin minä saan isot korvaukset. Kun muistamme miten AIG (maailman suurin vakuutuslaitos, joka vakuutti ison osan CDS'iä) meni itse konkurssiin syyskuussa 2008, niin voimme vain kuvitella miten näiden vedonlyöntien maksujen kanssa on käymässä. Vuoden 2007 lopussa CDS'iä oli 62 bilj. US$'n verran, syyskuussa 2008 "enää" 54 bilj. US$ verran kun koko maailman vuoden 2007 BKT oli n. 50 bilj. US$'a.

MBS - Mortage Backed Securities

  • Kuten ABSt, mutta tulon lähteenä asuntolainoja. Periaatteessa hyviä, koska asuntolainat yleensä ovat sellaisia, mistä suurin osa maksetaan. Vuodesta 2006 alkean tämä ei ihan ole mennyt suunnitelmien mukaan.

SIV - Structured Investment Vehicles

  • Oikeastaan rahastoja "rakennettu sijoituskohde", jotka laskevat liikkeelle "kaupallisia papereita" (commercial paper, CP), joiden hinta on lähellä LIBOR-korkoa. Myytyään CPt ne ostavat pitkän ajan obligaatioita (valtio, kuntien jne. velkakirjoja tai , jotka kuuluvat "parhaaseen" AAA luokkaan) korkeammalla korolla ja pistää taskuun erotuksen. Ongelma on tietysti, että lyhyen ajan korkojen ei parane kauheasti nousta - kuten viime aikojen LIBOR'in hyppiessä. Tällä hetkellä yhtään SIV'iä ei tietääkseni ole enää "elossa" (lokakuu 2008).

 


 

Kommentoi 

 

Suositeltavia dokumentteja ajatuksia herättämään:

 

Suositeltavia kirjoja:

  • Klein, Naomi: The Shock Doctrine: The rise of Disaster Capitalism (2007)
  • Orlov, Dmitry: Reinventing Collapse: Soviet example and American prospects (2008)
  • Zarlenga, Stephen: The Lost Science of Money (2002)

 


15.10.2008 00:00 | Tulosta