TÄMÄN PÄIVÄN GEOPOLITIIKASTA

Tämä osa voisikin sitten olla tuskastuttavan laaja.

Termit ovat eri esittäjän mukaan varmaan jotain muuta kuin täällä, mutta älkää antako sen häiritä. Käyn lyhyesti asioita läpi, joita pidän tärkeinä lähiajan kehitykselle ja joita ei välttämättä kauheasti valtamediasta löydy.

Pääpaino on USAn ja Euroopan finanssi- ja valtiojohdon enemmän tai vähemmän markkinoiman globalisaation ja imperialismin kommentoinnissa. Asioista enemmänkin kiinnostuneille lopussa on kirjallisuutta, josta asioita voi lukea lisää.

 

PIKALINKIT ERI OSIOIHIN

 


 

GLOBALISAATIO

Nykyihmiselle länsimaissa globalisaatio on itsestäänselvyys. Mutta se onnistuu vain halpojen/helppojen energioiden ja resurssien kautta. Tähän asti niiden saatavuus on parantunut vimosen sadan vuoden aikana jatkuvasti ja kaikki olettavat tilanteen jatkuvan. Mitenkähän on?

 

Globalisaation hyödyt näyttäisivät olevan itsestään selviä: tavaran paljous kaupassa kuin kaupassa on uskomaton jos vähänkin katsotaan historiaa taaksepäin.

Tilanne on kuitenkin toinen siellä tuottajan päässä, mutta sitä harvempi ajattelee (allekirjoittanut mukaanlukien). USA on tietenkin globalisaation ääriesimerkki, siellä kotona ei tehdä enää paljon mitään.

Sitävastoin maahan tuodaan kaikkea mahdollista halvalla - ja kukaan ei voi kuvitella, että tilanne voisi muuttua. Jo Dick Cheney sanoi "amerikkalainen elämäntapa ei ole neuvoteltavissa" - ja yleisö hurraa. Tämä neuvotteluhaluttomuus tietenkin johtaa mielenkiintoisiin toimintatapoihin.

 


 

KANSALAISTEN OHJAILU

Ihmis(t)en ohjailutapoja ovat tietenkin esim. suostuttelu, lahjominen, kiristäminen, uhkailu ja pelottelu. Yleensä primitiivitasolla saadaan parhaat vasteet ja siten pelottelu onkin hyvin tehokas tapa ohjata ihmistä.

SOTA, VAARA, NÄLKÄ, JANO, VIHOLLINEN jne. Maailman sivu valtion johdot ovatkin etsineet pelottavia hahmoja, joita sopivasti esittelemällä kansalaisia on ajettu "oikeaan" ajattelusuuntaan.

 

H. Göring esitti asian yksinkertaisesti: "Ei kukaan halua sotaa. Mutta kun kerrotaan kansalaisten olevan uhattuna ja altistetaan heidät vaaralle sekä leimataan vastustajat Isänmaan pettureiksi, niin ihmiset on helppo saada sotaan. Tämä toimii hallitusmuodosta riippumatta kaikissa yhteiskuntajärjestelmissä."

Tällä hetkellä pelon kulttuuri on melkoinen ja jos sitä ei osaa varoa, niin siihen on helppo lähteä mukaan. Tuttuni USAsta kertoi, miten hän asuttuaan pari vuotta Ranskassa ja palattuaan USAhan oli järkyttynyt miten siellä hallitus julkaisi oranssia/punaista terrorismivaroitusta, kun tarvittiin harhautusta jostain tai määrärahoja armeijalle/sotaan jne.

 

Jos ketä kiinnostaa, niin hakekaa FBI'n sivuilta "Most wanted" ja bin Laden. Siellä ei puhuta mitään 9/11 tapahtumista (ei ainakaan viimeksi kun katsoin), vaan ainoastaan Afrikan pommi-iskuista 1990-luvulla.

Minusta tuo kertoo vähän siitä, että kaikki näyttelijät Terrorin vastaisessa sodassaTM eivät ehkä ole ihan sitä millaisena heitä markkinoidaan. Tämän tietysti pitäisi mietityttää jatkossakin ja jokaisen pitää oppia kriittiseksi, jos (kun) joku alkaa vaahtoamaan muukalaisvihaa yms.

 


 

RESURSSISODAT

Öljy on tietenkin tämän päivän yhteiskunnan liikkeellä pitävä luonnonvara. USA käyttää neljänneksen, vaikka siellä on 4% maailman väestöstä. EU käyttää samoin lähes neljänneksen, vaikka väestöä on 7%. Nämä kaksi aluetta kovasti arvostaisivat jatkossakin mustan nesteen vapaata virtaamista.

 

Tällä hetkellä maailman öljyn tuotannon taiteillessa maksimaalisen tuotannon kanssa, on selvää kuinka USA yrittää varmistaa oman osuutensa.

Paikallisväestön painostus USAlle poistua Saudi-Arabiasta kasvoi voimakkaasti vuotta 2000 lähestyttäessä (muuan bin Laden myös sanoi, että hän haluaa SAn vapaaksi vääräuskoisista), joten uusi tukikohta maailman öljysäiliön tuntumasta oli saatava mahdollisimman nopeasti.

Siinä oiva syy Saddam'in syrjäyttämiseen (Bush'kin myönsi yhdessä haastettelussa [vahingossa?] ettei Saddam'illa ollut mitään tekemistä al-Qaidan kanssa) ja 14 pysyvän tukikohdan rakentamiseen Irak'issa.

Kun noihin tukikohtiin upotetaan miljardi US$'ia, niin pitäisi olla jokaiselle selvää, että USA ei Persianlahden tuntumasta poistu ennen kuin öljy loppuu.

 

Eurooppa katsoo USAn riekkumista enemmän tai vähemmän ristiriitaisin tuntein. Ehkä täällä johtoporsailla ei vielä ole öljyn tuotantotilanne ja tulevaisuus tarpeeksi selvä.

Tai sitten he eivät uskalla puhua asioista oikeilla nimillä, koska se tarkoittaisi myös heidän asemansa heikkenemistä. Luulisin asiaan panostamisen pikkuhiljaa tulevan väistämättömäksi, koska Euroopan ainoa öljyalue (Pohjanmeri) alkaa olla kupattu tyhjiin.

Luulottelut öljyn liikkumisesta paperirahamarkkinoiden mukaan saattaa loppua piankin ja Eurooppa voi todeta, ettei saa enää haluamaansa. Siinä vaiheessa saattaa joillakin nousta päähän ajatus, että "antakaa se meille tai muuten!". Ikään kuin "rättipäiden" pitäisi antaa öljyä paperia vastaan, tyhmänäkö me heitä pidämme?

 

Itse luulen, että monien raaka-aineiden suhteen on piakkoin valtioiden tehtävä kahden keskisiä kauppoja varmistaakseen haluamansa tuotteen saatavuus.

Sittenkin voi toimitusten saaminen tulla vaikeammaksi vuosi vuodelta, kun myyjä tajuaa tuotteensa arvon paremmin - ja wanha kunnon merirosvous nostaa enemmänkin päätään.

 

Uraani on toinen resurssi, josta tullee melkoinen sanasota piakkoin (toivottavasti sanasota riittää).

Tällä hetkellä ydinvoimaloissa käytetystä uraanista kolmannes tulee Venäjän vanhojen ydinohjusten purkamisesta, mutta tuo sopimus loppuu viimeistään 2012. Sinänsä järkiajattelulla USAn pitäisi kannustaa Lähi-Idän maita ydinvoimaan, koska se vapauttaisi noista maista mustaa kultaa taas heille (ja ehkä muillekin länsimaille).

Mutta taitaa olla vaikeaa, kun maailmaa katsoo mustavalkoisten lasien läpi.

 

Valitettavasti myös ruoasta on tulossa iso hätä monella puolella pallukkaa. Se ettei valtamediassa ole pahemmin käsitelty asiaa, kertoo hyvin miten on helpompi katsoa muualle ikäviä asioita kohdatessa.

Monessa maassa yhteiskunta kiikkuu jo nyt veitsen terällä - eikä talouden romahdus tule auttamaan asiaa.

 

maailmanruoka

Kuva 1. Huhtikuussa 2008 julkaistu Der Spiegelin artikkeli teki kiitettävän esityksen kuluneen vuoden ruokaongelmista.

 

Suosittelen William Engdahl'in kirjaa asiasta vakavasti kiinnostuneille.

 


 

USAN SOTILASVOIMAT MUISTUTTAA MUINAISTA ROOMAN IMPERIUMIA

USAlla on virallisesti yli 700 sotilastukikohtaa ympäri maailmaa. Näiden lisäksi USAlla on n. 300 CIAn ja muiden vastaavien yksiköiden operoimia salaisia tukikohtia kohdemaiden suosiollisella avustuksella yli 130 maassa. Tukikohtia miehittää n. miljoona sotilasta/tiedusteluhenkilöä.

Mielenkiintoisesti USA on allekirjoituttanut isäntämailla SOFA sopimukset, jotka A) vapauttavat USAn tukikohtien aiheuttamista vahingoista ja B) hyvin usein tukikohtien ylläpidon maksaa osin tai kokonaan isäntämaa.

Jälkimmäinen on tietenkin velkaiselle maalle välttämättömyys, joskin tämän päivän talousongelmien keskellä "pienehkö" erä.

 

Neuvostoliiton romahtamiseen asti tekosyynä sopimuksille ja tukikohdille oli "suojeleminen" kommunismilta, "yhteiskuntarauhan varmistaminen" jne. Nykyään myyntilause on tietenkin "taistelu terrorismia vastaan".

Tänä päivänä esim. Japanissa suuri osa ihmisistä olisi valmis tyhjentämään tukikohdat tarpeettomina, mutta USA vastustaa sitä voimakkaasti. Sotilaat tietenkin ovat samaa mieltä, heille olisi kotona jenkkilässä tarjolla huonosti töitä ja tukikohtien ylellisestä elämästä vain muisto jäljellä.

Tukikohdat on varusteltu viimeisen päälle, yleensä niistä löytyy urheilu- ja uimahalit, ravintolat, teatterit jne. ja niiden ruokatarjonta on erinomainen riippumatta sijaintipaikasta.

 

Hyvin usein tukikohtien ympäristöön on noussut prostituutio-, peli- ja huumetoimintaa massiivissa määrin. Paikalliset eivät niistä tietenkään ole kauhean innoissaan.

Tukikohdassa tylsistyneitä sotilaita aina silloin tällöin epäillään pahoinpitelyistä ja muistakin rikoksista tukikohtien ulkopuolella, mutta SOFAt antavat USAlle mahdollisuuden jarruttaa oikeustoimia lähes loputtomiin.

Lopulta kun epäilty(jä) saataisiin oikeuteen, niin heidät on vähin äänin siirretty pois maasta ja vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pääsevät kaiketi huomautuksella, että "noh noh".

Tosin viime vuosina Japanissa on paikalliseen tuomioistuimeen mennyt useampikin raiskaustapaus, mutta tuomiot ovat olleet naurettavia: vankeutta USAn yksiköissä (istuvatko he päivääkään?) ja korvausmaksut ovat menneet Japanin valtion maksettaviksi.

 

Yhtymäkohtia Rooman imperiumiin on melkoisesti: Rooman legioonat koostuivat ennen romahdusta hyvin pitkälti palkkasotilaista ja tukikohtia oli pitkin poikin silloista tunnettua maailmaa miehittäjinä.

Tänä päivänä USAssa ei ole asevelvollisuutta, mutta taloudellinen tilanne siellä käytännössä varmistaa riittävän miesvahvuuden saannin - tai ainakin tähän asti, kun Irak'in ja Afghanistan'in sotaretket olivat kohtuullisen menestyksellisiä.

Tänä päivänä yhä enemmän armeijaan otetaankin rikosrekisterilla varustettuja henkilöitä, joka tietenkin johtaa moniin ongelmiin. Viimeisimpien julkaisujen mukaan naissotilaat todennäköisemmin raiskataan asetoverien toimesta kuin he loukkaantuvat sotatoimissa.

Jengitoiminta on melkoinen ongelma armeijankin myöntämänä. Se sitten miten siviilit saavat asevoimien toimialueilla siipeensä, on jokaisen arvioittavissa.

 

Armeijasta palatessaan monet sotilaat siirtyvät poliiseiksi, koska armeijatausta katsotaan eduksi (he tarvitsevat vähemmän asekoulutusta?).

Valitettavasti he tuovat usein uusiin sijoituspaikkoihinsa samankaltaista toimintaa, kuin mitä sota-alueella tekivät. Netti on pullollaan mitä ihmeellisimpiä "väärinkäsityksiä" kuten USAn poliisilaitokset asiat ilmaisevat.

Tällä hetkellä armeijan yksiköille ollaan ottamassa myös kotimaan komennuksia (ensimmäisen kerran sitten sisällissodan) poliisia auttamaan, kun liittovaltio valmistautuu yleisön "kontrollointiin". Myös Rooman legioonia käytettiin pääkaupungissa "auttamaan" viranomaisia.

 

Muinaisen Roomalle uskollisena toimintametodi yleisesti ja lyhyesti on hajoita ja hallitse.

Tänä päivänä Irak'issa mitä ilmeisimmin miehittäjä ruokkii eri uskontokuntien kaunoja sekoittaen paikallisten mahdollisia yhteistyökuvioita. Hyvä esimerkki on MI6'n agenttien pidätys Irak'issa 2004 autosta, joka oli täynnä räjähteitä.

Paikalliset viranomaiset veivät heidät poliisiasemalle, jonne UKn armeija hyökkäsi myöhemmin vapauttaen agentit. Poliisilaitoksen henkilö- ja tavaravahinkoja ei tietenkään mitenkään korvattu. Silloinen BBC'n juttu on hävinnyt netistä, mutta ehkä joku muukin sen muistaa.

 

Toinen esimerkki on Saddam Hussein, jota USA tuki varauksetta Iran'in vastaisen sodan aikana. Sodan loputtua USA esiripun takana antoi Saddam'in ymmärtää ettei vastustanut Kuwait'in valloitusta. Kun se sitten tapahtui, niin Saddam'ista äkkiä USAn mediassa tehtiin perinteinen hirviö, joka oli poistettava uhkaamasta kansainvälistä rauhaa.

Suosittelen Chalmers Johnson'in ja William Blum'in kirjoja asiasta vakavasti kiinnostuneille.

 


 

IMPERIUMIN ROMAHDUKSESTA

Läpi historian on imperiumeja noussut - ja tuhoutunut. Iso kysymys on tietenkin miten tuo surkastuminen on tapahtunut - isossa "pamauksessa" (tarkoittaen epätoivoista naapurien valloitusta ja mahdin osoitusta) vai ilmapallon tyhjenemistä muistuttaen.

Rooman alamäki kesti satoja vuosia, jolloin osia valtakunnasta vain pikkuhiljaa irtoili. Itäiset osat kestivät pystyssä vielä pitkään kun Rooman kunnian päivät olivät jo historian kirjojen sivujen satuja.

Neuvostoliiton romahdus on tietenkin lähimuistissa, vaikka sitä ei meilläkään kauheasti uutisoitu - tai sitten tyypilliseen 20+v ajatusmaailmaani tuollainen pikkutapahtuma ei oikein läpäissyt. Veikkaan varsinkin jälkimmäistä.

 

Neuvostoliiton romahduksen taustalla on tiettyjä asioita, joiden pitäisi mietityttää - varsinkin anglomaita, USAta ja UKta, mutta erityisesti USAa. Neuvostoliitossa öljyn tuotanto laski nopeasti (paikallinen peak oil) 1985 jälkeen ja asemenot olivat leijonan osa systeemin budjetista.

USAn oma peak oil oli 1970-luvun alkupuolella ja vaikka 1970 jälkeen poraustoiminta moninkertaistettiin, niin tuotanto on laskenut lähes puolet. Tällä hetkellä maa ostaa 2/3-osaa käyttämästästään öljystä ja paljon maakaasustaankin.

 

Pentagon'in vuosibudjetti alkaa olla bilj. US$ luokkaa, joka on jo 7% BKT'sta.

Jos siitä pidetään kiinni, on mielenkiintoista huomata miten sen prosenttiosuus kasvaa nopeasti maan BKT'n romahtaessa esim. 15'sta 5 bilj. US$'in eli Pentagon olisi jo 20%, vertailun vuoksi Neuvostoliitossa puolustusmenot olivat 40% tuntumassa sikäli kun lukuihin on luottamista.

Kolmas vaikuttava tekijä on ulkomaanvelka, joka Neuvostoliitossa räjähti nousuun juuri 1985 jälkeen öljytulojen romahtaessa. Ja USAlla oli velkaa?

 

Seurauksena oli uskomattomia tarinoita, joita jokainen on varmaan kuullut tai lukenut. Tapahtumista lukeminen on tietenkin hyvin erilaista kuin tapahtumien keskellä oleminen.

USAssa tai Suomessa ehkä sanotaan, että "ei meille voi käydä noin". Hmm, kuulostaa itse asiassa joltain elokuva-repliikiltä, tyyliin kuuluisia viimeisiä sanoja. Kannattaa muistaa, että kun Suomi nousi lamasta 1990-luvun puolivälissä, niin energia oli halpaa ja sen tuotanto kasvoi koko ajan.

Suosittelen Dmitry Orlov'in kirjaa tästä aiheesta kiinnostuneelle.

 

1000vuotta

Kuva 2. Yksi visio seuraavan tuhannen vuoden tapahtumista. Klikkaa isommaksi.

 


 

PALKKASOTILAAT

Tähän asti palkkasotilaat ovat olleet lähinnä Afrikan ja Väli-/Etelä-Amerikan ongelmia.

Tällä hetkellä kuitenkin USAn armeijan rinnalla kulkee erilaisia "armeijan alihankkijan" engl. "military contractor" nimikkeellä paljon puhtaita palkkasotilasyksiköitä. Tavalliset armeijan sotilaat Irak'issa ja Afghanistan'issa voivat periaatteessa joutua ko. maan oikeuslaitoksen tuomittavaksi mahdollisista "vahingoista".

Käytännössä USA on kuitenkin ilmoittanut, ettei anna sotilaitaan muiden maiden oikeuslaitosten tuomittaviksi. Sitä vastoin palkkasotilaat ovat täysin kansainvälisen lain yläpuolella ja toiminta on sen mukaista.

 

Hyvin tavallinen järjestely esim. Irakissa on, että sotilas erottuaan armeijasta hakee Blackwater'iin töihin ja palaa edelliseen toimintamaahansa 5x palkalla.

Blackwater, KBR (Kelloggs and Brown, Dick Cheney'n edellinen työnantaja) ja muut tietenkin ovat mielellään työsopimuksessa liittovaltion kanssa.

Heillä on takuut palkasta (veronmaksaja maksaa) ja hyvin usein heidän ei tarvitse kilpailla sopimuksista "non-bid contracts" eli palkkiot ovat oman tunnon mukaan (kai).

Palkkasotilaat tietenkin tekevät vähemmän päivänvaloa kestäviä operaatioita, mutta jos hommat menevät pieleen, niin armeija saapuu apuun. Esim. Fallujah'in taistelut 2004 saivat alkunsa "alihankkijoiden" ei-toivotusta käsittelystä.

 

Blackwater'in ja muiden kasvavasta merkityksestä kertoo tämä: Blackwater lähettää oman sotalaivansa suojaamaan kauppalaivoja Somalian rannikolle.

Suosittelen Robert Pelton'in ja Chalmers Johnson'in kirjoja asiasta vakavasti kiinnostuneille.

 


 

KANSAINVÄLINEN ASEKAUPPA

1930-luvun lama oli USAssa erittäin paha taloudellisesti, mutta käytännössä myös maan teollinen tuotanto jäätyi pahasti 1930-luvulla.

Vasta toinen maailmansota mahdollisti maassa massiivisen teollisuuden kasvun. Ensin aseita, laivoja, lentokoneita jne. valmistettiin ja myytiin Brittiläiselle imperiumille.

Tietenkin USAn oma mobilisaatio ja sotaan liittyminen 1941 varmistivat loputtoman kysynnän aseteollisuuden tarpeisiin.

 

Kun sota loppui, niin monet tahot pelkäsivät laman palaavan USAssa, koska maassa ei ollut jälleenrakentamisen tarvetta kuten muualla maailmassa.

Eri tahojen kommunismin pelon lietsominen (joka oli sopivasti "nukkunut" toisen maailmansodan ajan) oli oiva tapa varmistaa aseteollisuuden laajentaminen ja ylläpitäminen.

Sodan jälkeisiä vuosikymmeniä tarkastellessa on mielenkiintoista huomata, miten USAsta on lähes kaikki muu teollisuus viety muihin maihin. Aseteollisuuden lisäksi jäljellä ovatkin enää autoteollisuus (ensi vuonna?), lentokoneteollisuus (samoin hiipumassa) ja hampurinpaistajat (sarkastisesti sanottuna).

 

USAssa aseteollisuus on varmistanut olemassaolonsa hajauttamalla toimintansa jokaiseen osavaltioon. Esim. B2-pommittajaan tehdään osia kaikissa osavaltioissa, joten lähes kaikki kansanedustajat puolustavat aseteollisuuden uusia hankkeita työllisyyden nimissä.

Aseteollisuus on tietenkin tarvinnut jonkun pikku sodan koko ajan, ettei mm. ammusten "parasta-ennen" päiväykset ole tulleet vastaan. Asevoimat puolestaan on ollut halukas kokeilemaan lelujaan ja USAn/UKn johtoporsaat ovat voineet kehua kansalaisilleen puolustavansa maailmaa kommunismilta.

Voidaankin sanoa, että USA on ollut "matalan tason" sotatilassa viimeiset 70 vuotta.

 

1980-luku oli aseteollisuudelle todellinen läpimurron vuosikymmen. Ronny "sädepyssy" Reagan oli taivaanlahja 1970-luvun lamasta toipuvalle USAlle (voidaan tietenkin epäillä hänen presidentiksi valintansa taustavoimia).

Tähtien sotaTM mahdollisti uusien asejärjestelmien markkinoinnin, testaamisen ja käytön ennennäkemättömän intensiivisesti ja samalla kiihdytettiin Pahan Imperiumin vastaista sotaa kaikkialla maailmassa.

Afghanistan oli jälleen päänäyttämönä, kuten historiaa tuntevat voivat todeta (ja historiaa lukeneet tietävät, että Afghanistania ei ole yksikään valloittaja valloittanut saati sitten "hallinnut"). Siellä muuten muuan Osama bin Laden oli CIAn palkkalistoilla käymässä sotaa Neuvostoliittolaisia miehittäjiä vastaan.

 

Iran'in ja Irak'in välisessä sodassa molemmat osapuolet saivat ostettua aseita helposti riippumatta kansainvälisistä kauppasaarroista.

Afrikka on perinteisesti ollut hyvää markkina-aluetta aseteollisuuden tuotteille.

Väli- ja Etelä-Amerikan sekä Kaakkois-Aasian loputtomat vallankumoukset ovat samoin imeneet kiitettävästi "työvälineitä" tuotantolinjoilta.

 

On hyvä huomata, että asekauppa on auttanut valtaan enemmän tai vähemmän diktatorisesti toimivia henkilöitä, jotka A) ovat olleet valmiita ostamaan aseita muun väestön tarpeista huolimatta ja B) ovat myyneet maansa resurssit halvalla, jälleen huolimatta muun väestön tarpeista. Ja sehän on myös meille asioista "tietämättömille" sopinut ihan hyvin.

Väittäisinkin että Afrikassa nämä ns. epäonnistuneet valtiot engl. "failed states" ei välttämättä ole niinkään alkuperäiskansojen tyhmyydestä tai "kehityksellisestä vajavaisuudesta" jne. johtuvia, vaan pikemminkin ulkopuolisten voimien asioihin puuttumisesta.

 

En vähättele muiden maiden aseteollisuuden osuutta mitenkään.

On mielenkiintoista huomata, että myös UKssa aseteollisuus on hyvin merkittävässä roolissa työllisyyden kannalta. Siellä USAn tavoin ei enää paljon muuta teollisuutta ole jäljellä 1980-luvun Thatcher'ismin jälkeen (yksi syy sikäläisen hiiliteollisuuden alasajoon tuolloin oli tietenkin Pohjanmeren öljylöydös).

Lisänä tulevat tietenkin Ranska, Saksa, Israel, Kiina ja Venäjä, jotka kaikki kantavat tuotteensa mielellään markkinoille. Eivätkä Suomessa tai armaassa naapurissamme Ruotsissakaan aseteollisuuden osuudet BKT'sta ole ihan nappikauppaa.

Sitä vastoin aseteollisuuden prosentuaalinen osuus kunkin maan teollisesta tuotannosta kertoo hyvin mitkä maat "tarvitsevat" aseellisia konflikteja maailmalla koko ajan.

Suosittelen Alan Friedman'in kirjaa Saddam'in aseistamisesta vakavasti kiinnostuneille.

 


 

KANSAINVÄLINEN HUUMEKAUPPA

Vuositasolla maailmanlaajuinen huumekauppa sisältää arviolta 1 bilj. US$ liikevaihdon (2% maailman BKT'sta).

Tuosta rahasta hyvin iso osa pyörii tämän päivän pörssimaailman sisällä. Tämä siksi, että paperivaluuttoja on koko maailmassa liikkeellä kattamaan ehkä vaivoin parin vuoden huumetuotanto. Näin ollen myös nykyinen finanssimaailma on riippuvainen "toimivasta" kansainvälisestä huumekaupasta.

 

Tässä huumekaupassa Afghanistan on tänä päivänä erittäin merkittävä tekijä ja siellä v. 2000 valtaan nousseet talibanit olivat mielenkiintoinen historian oikku.

En todellakaan puolustele heitä (sharia-laki äärimmilleen vietynä on aika "raaka-arska" meininkiä vähänkin vapaamielisyyttä arvostavalle), mutta oheisesta kuvasta näkee mitä tapahtui oopiumin kasvatukselle 2001.

Erinnäisissä yhteyksissä Terrorismin vastaisen sodanTM ensimmäiseksi uhriksi valittiin Afghanistan myös siksi, että maailman pörssit sukelsivat tekno-kuplan puhkeamisen ja 9/11 tapahtumien jälkimainingeissa rajusti.

Huumekaupan "aktivointi" toi kummasti markkinoille kaivattua rahaa vuonna 2002 USAn FED'in korkojen leikkauspäätösten kaverina.

 

AfghanOpium

Kuva 1. Afghanistanin oopiumintuotanto 1994-2008 (klik).

 

Erinäiset tiedustelupalveluyksiköt ovat mukana toiminnassa rahoittaakseen samalla omaa toimintaansa.

CIA on toiminut ja toimii intensiivisesti Väli- ja Etelä-Amerikassa, Afghanistanissa ja Kaakkois-Aasiassa. UKn vastaava MI6 samoin toimii ainakin Lähi-Idän alueella ja Afghanistanissa.

Sekä CIA että MI6 toimivat yhteistyössä alueellisten tiedustelujärjestöjen kanssa. Tämä toiminta tietenkin hieman kyseenalaistaa Huumeiden vastaisen kampanjoinnin länsimaisessa mediassa.

 

Kansainvälinen huume- ja asekauppa menevät hyvin pitkälti käsi kädessä.

Parhaita esimerkkejä lienee 1980-luvun puolivälin sandinista-sissien rahoitus huumekaupalla. Samoja rahoja käytettiin myös Iran'ille aseiden ostoon samaan aikaan.

Se oli tietenkin paljastuessaan USAlle aika arka uutinen ja nopeasti siellä pistettiin eversti Ollie North linnaan käytännössä syyllisenä "kaikkeen". Mielenkiintoisena yksityiskohtana samainen Ollie on tänä päivänä esiintynyt kunnioitettuna asiantuntijana jenkkilän uutisissa Irak'in sodasta.

Suosittelen Andrew McCoy'n ja Michael Ruppert'in kirjoja asiasta vakavasti kiinnostuneille.

 


 

KIRJALLISUUTTA

  • Blum, William: Killing Hope: US Military and CIA interventions since WWII (2004)
  • Chossudovsky, Michel: The Globalization of Poverty (2003)
  • Chossudovsky, Michel: America's "War on Terrorism" (2005)
  • Diamond, Jared: Collapse: How societies choose to fail or succeed (2005)
  • Diamond, Jared: Guns, Germs and Steel: The fates of human societies (2005)
  • Engdahl, William: A Century Of War: Anglo-American oil politics and the new world order (2004)
  • Friedman, Alan: Spider's Web: Secret history of how White House illegally armed Iraq (1993)
  • Johnson, Chalmers: Blowback: The costs and consequences of American empire (2000)
  • Johnson, Chalmers: The Sorrows of Empire: Militarism, secrecy and the end of the republic (2004)
  • Johnson, Chalmers: Nemesis: the last days of the American republic (2007)
  • The Shock Doctrine: The rise of Disaster Capitalism (2007)
  • McCoy, Andrew: The Politics of Heroin: CIA complicity in the global drug trade (2003)
  • Orlov, Dmitry: Reinventing Collapse: Soviet example and American prospects (2008)
  • Pelton, Robert: Licensed to Kill: Hired guns in the war on terror (2006)
  • Rubbert, Michael: Crossing the Rubicon: The decline of the American empire (2004)
  • Wolf, Naomi: The End of America: Letter of warning to a young patriot (2007)

 

Kommentoi 

 


15.10.2008 00:00 |