VAIHTOEHTOINEN ARVOMETALLIEN HINTA-ANALYYSI

Nykyään jalometalliuskovaisille ei ole hirveästi tietolähteitä. Vaihtoehtoina ovat vain valtamedia, joka ei juuri mainitse jalometalleja, ja toisaalla metallibugit, joiden mielestä aina on oikea aika ostaa (silmissä ehkä hopean 500 US$/oz ja kullan 10 000 US$/oz -hinnat). Seuraava ehkä antaa vähän toisenlaisen näkökulman nykyisiin arvometallien hintoihin.

Kun lähdetään tarkastelemaan jalometallien "reilua" hintaa, on syytä kiinnittää huomiota metallien tuotantokustannuksiin. Nämä eivät tietenkään ole kaikkialla samansuuruiset, vaan vaihtelevat hyvin voimakkaasti.

 

Voidaan haarukoida, että kultaunssin tuottaminen maksaa 300-800 US$'a, hopeaunssin tuottaminen taas ehkä 5-15 US$'a. Platina on puolestaan erittäin kallista tuottaa ja kustannukset voivat olla jopa 1400 US$'a unssilta.Yllä olevista tuotantokustannuksista voidaan nähdä, että ne ovat platinaa lukuunottamatta reilusti tämän hetken maailmanmarkkinahintoja alhaisemmat huolimatta äskeisestä hintojen reilusta tasonkorjauksesta.

Puhtaita hopeakaivoksia on sinänsä vähän, sillä metalli tulee useimmiten jonkun perusmetallin sivutuotteena, eikä pelkän hopean tuotannon lisääminen ole helppoa. Kullan osalta näin ei kuitenkaan ole laita, vaan lähes puhtaita kultakaivoksia on maailmalla paljon ja uusia ollaan perustamassa hyvää vauhtia, kaivostoiminta kun on melko kannattavaa nykyhinnoilla marginaalisissakin kultakaivoksissa, joissa tuotantokustannukset ovat esim. 1000 US$/oz. Joka tapauksessa sekä kullan että hopean tuotanto on lisääntynyt ja lisääntymässä melkoista vauhtia, kun lopputuotteen hinnan korkeus ajaa perustamaan uusia kaivoksia ja laajentamaan entisiä.

 

Metalleista olen tutkinut eniten hopean kysyntää ja tarjontaa. On totta, että hopeassa oli vuosikymmeniä tilanne, jolloin eri tahojen hallussa ollutta vanhaa monetaarista hopeaa sekä erilaisia varmuusvarastoja myytiin markkinoille. Toisin sanoen, sijoittajat olivat hopean nettomyyjiä, mikä painoi hintaa alas viiden US$'n/oz tuntumaan. Tällöin hopean maailmanmarkkinahinta oli jopa alle keskimääräisten tuotantokustannusten, mikä teki hopean ostamisesta "hyvän diilin", saattoihan sijoittaja luottaa, että teollisella metallilla on kysyntää joskus tulevaisuudessa.

Markkinan dynamiikka kuitenkin alkoi vähitellen muuttua, kun vanhat hopeavarastot alkoivat ehtyä ja sijoittajat kiinnostuivat metallista mm. globaalien inflaatiopaineiden vuoksi. Käsitykseni mukaan hopean sijoittajien ostot ja myynnit olivat tasapainossa alkuvuodesta 2006, jolloin hinta muodostui yksinomaan hopean teollisen, korut mukaanluettuina, kysynnän mukaan. Tällöin hinta oli noin 10 US$/oz. Pidän todennäköisenä, että hopean hinta TEOLLISEN kysynnän perusteella olisi vain 10 US$/oz. Tämä hinta vastaisi myös aika hyvin hopean keskimääräisiä tuotantokustannuksia.

 

Kuten edeltä voi havaita, niin hopean nykyhinta perustuu ainoastaan sijoituskysyntään. Tämä taas on jatkunut jo viiden vuoden ajan. Maailman hopean tuotanto on lisääntymässä kovaa vauhtia, juuri kattaakseen sijoittajien aiheuttaman "ylimääräisen" kysynnän. Tämä taas tietää sitä, että hinnan on pakko laskea ellei sijoituskysyntä jatka kasvuaan.

Tapahtuuko näin on tietysti spekulatiivista, mutta pidän täysin mahdollisena, että sijoitusmaailman vuorovesi kääntyy taas toiseen suuntaan ja sijoittajat alkavat myydä hopeaansa. Nyt onkin ainekset todelliseen hintakatastrofiin, kun ottaa huomioon pahimman skenaarion: sijoittajat myyvät viimeisen viiden vuoden aikana hankittuja varastojaan, äskettäin perustetut kaivokset puskevat uutta tuotantoa markkinoille ja teollinen kysyntä sakkaa samanaikaisesti globaalista lamasta johtuen. En itse asiassa pitäisi ihmeenä, vaikka hopean hinta tippuisi viiteen dollariin unssilta, eli taas kerran alle tuotantokustannusten.

 

Kullan osalta tilanne on tietysti hieman erilainen, enkä ole niin pätevä analysoimaan tätä, koska en ole tutustunut aineen markkinadynamiikkaan sen suuremmin. Joka tapauksessa muutamia faktoja kullasta: ainetta on maan päällä varastoissa tyydyttämään kymmenien ellei satojen vuosien teollinen kysyntä; kullan keskimääräiset tuotantokustannukset ovat merkittävästi lopputuotteen markkinahintaa alhaisempia; lisäksi uutta kultatuotantoa on tulossa koko ajan markkinoille.

Tästä seuraa se, että kullan hintataso on kestävällä pohjalla ainoastaan, mikäli sijoittajien lisääntyvä kysyntä riittää kattamaan lisääntyvän tuotannon. Kullan teollisella käytöllä ei juuri ole merkitystä kullan hinnalle eli SIJOITTAJAT määräävät hinnan. Nyt on jälleen potentiaalia suurelle hintaromahdukselle siinä tapauksessa, että sijoittajat kääntyvät myyntilaidalle.

 

Käsittelen vielä lyhyesti platinaa; kyseessä on suurelta osin teollisuusmetalli, jonka teollinen käyttöarvo on jalometalleista suurin. Käyttötarkoitukset jakaantuvat mm. korkean teknologian tuotteisiin, laboratoriovälineisiin, tiettyihin vastuksiin, kemianteollisuuteen ja katalysaattoreihin.

Sijoittajien osuus on platinassa pienempi kuin kullassa ja hopeassa, minkä johdosta platinan hinta kuvastaa paremmin sen teollista arvoa. Myös platinan tuotantokustannukset vaihtelevat suuresta; Australiassa on kaivoksia, joiden tuotantokustannukset ovat vain ehkä 300 US$/oz, kun taas maailmassa on myös platinakaivoksia, jotka ovat tällä hetkellä suljettuina toiminnan kannattamattomuudesta johtuen.

Platinassa on varmasti vähemmän kuplaa kuin kullassa ja hopeassa, mutta siinäkin altistuu pahasti globaalille lamalle; puolet platinan kysynnästä menee autojen katalysaattoreihin ja lamassa ei juuri uusia autoja osteta. Jos nyt tällä hetkellä on aivan pakko sijoittaa jalometalleihin, niin itse valitsisin kuitenkin juuri platinan.

 

Tässä siis ajatuksiani tärkeimmistä jalometalleista. Mielestäni sijoittaminen mihin tahansa niistä on tällä hetkellä hyvin spekulatiivinen sijoitus.

 

Sijoittaja voi toivoa tapahtuvaksi esimerkiksi jotain seuraavista: hyperinflaatio, systeemikriisi tai jalometallien ottaminen rahaksi jälleen. Koska ensimmäinen ja toinen vaihtoehto ovat erittäin epämiellyttäviä ja johtavat todennäköisesti yhteiskunnan disintegraatioon, ei niitä voida pitää erityisen toivottuina vaihtoehtoina. Jalometallit toimivat kuitenkin ikään kuin vakuutus näitä tilanteita varten.

Ainut jalometallisijoittajan kannalta "toivottava" vaihtoehto on siis jalometallien muuttuminen rahaksi jälleen. Tämä onkin juuri se peruste, johon monet "jalometalligurut" vetoavat. Ja kyllä, tässä tapauksessa jalometallien hinnat nousisivat merkittävästi. Eri asia sitten on, kuinka todennäköinen tällainen skenaario on. Tämän kortin varaan ei ehkä kannata laittaa kaikkia rahojaan.

 

 

nimim. Kelontekijä

 

Arvometallien tuotantokustannuksista kerrotaan yleensä kunkin kaivosyhtiön omissa raporteissa tai verkkosivuilla. Muutamia lähteitä kuitenkin:

Tuotantokustannukset perustuvat lukemaani tipoittaiseen informaatioon netistä, niistä kuin ei tunnu olevan varsinaista keskitettyä tietokantaa. Erittäin merkittävä ja huomionarvoinen on se seikka, että tuotantokustannukset vaihtelevat voimakkaasti etenkin öljyn hinnan mukana, onhan kaivostoiminta erityisen energiaintensiivistä puuhaa. Näin ollen edes nykyiset tuotantokustannukset eivät muodosta pohjaaa minkään jalometallin hinnalle, vaan myös tuotantokustannukset putoavat reilusti jos öljyn hinta syöksyy kymmeneen dollariin tynnyriltä.

 


 

Kommentti: tämä on mielestäni ehdottoman tärkeä lisäys metallien pelastavaan voimaan vannovien ajatuskartalle. Kannattaa ymmärtää, että tavaran hinta määritellään vasta myyntitilanteessa. Se, että esim. asuntojen keskihinta tietyllä alueella on NNN, ei tarkoita että sellaista hintaa edes tarjotaan. Jos ei ole ostajia tai ostajilla ei ole rahaa, niin hinta lähentelee nollaa. Lyhyesti:

 

Hinta ei ole mitä myyjä haluaa, vaan mitä ostaja pystyy maksamaan.

 


02.10.2011 19:10 |