MILTÄ SUOMEN TULEVAISUUS NÄYTTÄÄ?

Tuon kolumnissani esille joitakin pohdinnan arvoisia asioita Suomen tulevaisuuden osalta. Esitän jutussani lukuisia kysymyksiä poiketen tavanomaisesta talouskirjoittelusta. Esittämäni kysymykset saattavat hieman hämmentää lukijaa, mutta päätarkoituksena toivon kysymysten kuitenkin herättävän lukijassa kriittisiä ajatuksia ja pohdintoja esille tuomistani asioista. Kirjoitus on pitkä, mutta olen jakanut väliotsikoin sen lukemista helpottaviin omiin osa-alueisiin.

Meneekö taloudessa nyt hyvin, vaikka olemme kai syvässä taantumassa?

Suomalaiset pitävät taloudellista tilannettaan Tilastokeskuksen heinäkuuta koskevan kuluttajabarometrin mukaan nyt kohtuullisen hyvänä ja lainanottoakaan ei vielä mitenkään kauhistella. Tällä hetkellä on monien mielestä hyvä hetki investoida myös kulutustarvikkeisiin. Juuri Valtiovarainministeriöstä on kerrottu, että pahin tilanne taloudessa on jo ohitse ja talous kääntyy nousuun ensi vuoden (2010) aikana. Onko käänne todellinen? Voiko Valtiovarainministeriön näkemykseen uskoa sokeasti?

Kuitenkin samaan aikaan potkuja on jaettu juuri kesälomienkin aikaan, taustalla voi olla irtisanomisprosessin nopeutuminen. Työttömiä oli kesäkuun lopussa n. 275 800. Työttömyys oli hieman helpottanut toukokuulta. Teknologiateollisuudessa ei näytä tilanne kovin hyvältä ja siellä onkin n. 55 000 ihmistä lomautusten piirissä. Muuttuvatko lomautukset kohta potkuiksi? Samaan aikaan työpaikkoja siirtyy muihin maihin, ehkäpä lopullisesti.

Lama puree melkoisesti yrityksiin, joiden lainan saantia on tiukennettu  jo aiemmin ja myös pankit ovat joutuneet turvautumaan erilaisiin tukipaketteihin sekä antirahoitukseen. Valtio onkin jo ryhtynyt tukemaan yrityksiä huomattavilla summilla, mm. suhdannelainojen ja vientitakuiden muodossa.

Taantuma on iskenyt pahasti myös nuoriin ja nuoriin aikuisiin, joista monet uhkaavat joutua pitkäaikaisestikin työttömiksi. Kuinka näiden nuorten tilannetta on helpotettu? Useilla heistä on asunto- ja autolainaa hetki sitten päättyneiltä työajoiltaan. Nyt lainojen takaisinmaksuissa voi ilmetä ongelmia.

Valtio ei ylivelkaannu, vai ylivelkaantuuko sittenkin?

Vaikka valtio tukeekin omalla tahollaan yrityksiä ja pankkeja, velkaantuu se kuitenkin samalla itse hurjaa vauhtia ja jokuhan ne velat joskus maksaa, jos maksaa. Ovatko nuoret tämän taantumalaskun maksajia? Sukupolvemme on jättämässä korkeasta elintasostaan nyt jättilaskua jälkipolvilleen.

Valtion ulkomaanvelan on arvioitu nousevan tällä hetkellä n. 100 mrd euroon muutamassa vuodessa. Riittääkö tuo summa, vai ilmoitetaanko kohta uudesta suuremmasta velka-arviosta? Valtiovarainministeriöstä varoitetaan Suomen rivakasta velanotosta, jonka pysäyttäminen jää seuraavan hallituksen mietittäväksi. Miten velan ottaminen saadaan pysäytettyä? Jos ylivelkaannutaan, jouduttaneen Suomessakin toteuttamaan velan antajien asettamia kovia ehtoja, vrt. Latvia. Tänä vuonna valtio velkaantuu n. 10 mrd euron vauhtia ja ensi vuonna n. 13 mrd euron vauhdilla.

Palkat ja palkkiot Suomessa

Suomessa on läntisen maailman tapaan kohtuullisen hyvä palkkataso useilla toimialoilla. Palvelusektorilta myyjien ja siistijöiden työ lienee pienipalkkaisimpia alueita, joissa myös työsuhteet ovat monesti määräaikaisia ja työ on lähinnä osa-aikaista sekä vuorotyötä. Pätkätöiden osuus on myös melkoisen suuri nykyään. Näillä aloilla ihmisten tulot riittänevät juuri varsin vaatimattomaan elämisen tasoon.

Laman yhteydessä on esitetty monilta tahoilta reipasta palkkojen pudotusta. Suomi on ajautumassa kaiken kaikkiaan melko vaikeaan tilanteeseen, jossa korkeaa elintasoamme on pidetty aiemmin pystyssä mm. vahvalla viennillä, hyvällä tuottavuudella, kilpailukyvyllä, palkoilla ja verotuksella. Keskiansiomme on kokoaikaisella työntekijällä n. 2 700 euroa/kk. Samaan aikaan kuitenkin esim. tuotantotyön huippumaassa, Kiinassa, työntekijät tekevät työnsä murto-osalla suomalaisten palkoista ja huomattavasti heikommin työehdoin. Hetki sitten oli Suomessa uutisointia, kuinka työläisiä oltiin Kiinassa siirtämässä eläkkeelle 20 euron kuukausikorvauksella.

Taantuman vaikuttaessa myös Kiinaan, uhkana on sielläkin palkkojen ja työolojen heikentäminen, joka entisestään vaikeuttaa suomalaistenkin kilpailuasemaa maailmalla.

Pitääkö globalisaatio pystyssä Suomen hyvinvointivaltion?

Miten voidaan sovittaa yhteen yhtälö, jossa tulevaisuuden markkina-alueilla kilpailevat kannattavasti Suomessa valmistetut tuotteet kontra edullisten aasialaisten maiden tuotteet?
Kiinan toivotaan nyt vetävän muut maat ylös tästä taantumasta ja monet ihmiset sekä yritykset näkevät Kiinan ja Aasian mantereen myös tulevaisuuden suurena markkina-alueena. Onko Kiinasta kuitenkaan veturiksi, jos taantuma on kerran globaali. Kiinan kohdallakin nyt varoitellaan puhkeamassa olevasta suuresta pörssikuplasta.

Nykyäänhän matalapalkkaisessa Aasiassa valmistetaan valtavia määriä länsimaissa käytettävistä tuotteista ja näiden tuotteiden laatukin lienee samaa luokkaa tai kenties parempaakin kuin suomalaisten tuotteiden laatu. Aasiassako pitäisi siis kilpailla täällä pohjoisessa periferiassa sijaitsevan Suomen kohtuullisilla palkoilla ja muilla korkeahkoilla tuotantokustannuksilla valmistettujen tuotteiden kanssa? Paljonko maksavat vielä rahdit Aasiaan päälle?

Eikö globalisaatio pakota suomalaiset jo kohta madaltamaan oikeasti ja varsin reippaasti omaa elintasoaan? Pystyvätkö suuret tuotantoyritykset toimimaan lainkaan tulevaisuudessa täällä Suomessa? Jo aiemmin ilmestynyt Talouselämä-lehden artikkeli pohtii hieman syvemmin tätä globalisaatio-asiaa. Artikkeli on lukemisen arvoinen.

Lakkoaseen käyttö ja ilmastonmuutos

Lakkoilukaan ei tunnu juuri nyt auttavan tässä tilanteessa, kun ylikapasiteettia on maailmalla valtavia määriä. Lakkoaseen käyttö näyttäisi vievän loputkin työt ihmisiltä ja lisääntyneiden työttömien joukoista saattaa löytyä joukko alempiin ehtoihin tyytyviä ihmisiä suurien asunto- sekä autolainojen maksujen puristaessa ahdistavasti rintamusta.

Lisäksi ilmastomme pelastamiseksi tehdyt kansainväliset sopimukset lisäävät tehtaisiin tehtäviä kalliita puhdistuslaiteinvestointeja. Onhan varmasti tosi asia, että maapallomme täytyy pelastaa. Parantavatko nämä investoinnit kilpailukykyämme, vai toimivatko ne päinvastoin? Haluavatko yritykset ylipäätään investoida näihin kalliisiin laitteisiin Suomessa vai siirtyvätkö ne ennemmin investoimaan suurille markkina-alueilleen uusiin tehtaisiin, kenties löysemmin vaatimuksin?

Kehittääkö ihminen itsensä ahdinkoon?

Teknologian kehittyminen vaikuttaa omalta osaltaan myös työllisyyteen ja palkkoihin. Mitä pidemmälle teknologiaa viedään, sen vähemmän ihmistyövoimaa tarvitaan, noin karkeasti ajattelen. Ihminen tekee huippukeksinnöillään toisaalta karhunpalveluksen itselleen. Monet tehtaat toimivat jo lähes täysin automaattisesti, ilman ihmistyövoimaa. Miten ihmiset sitten elävät, kun lähes kaikki tuotantolaitokset toimivat tulevaisuudessa robottien voimin automaattisesti? Mistä saadaan palkkaa ja verotuloa korkean hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon?

Mikä on ihmisen moraali? Onko sitä?

Palkkapolitiikan moraalista ja etiikasta voi kukin miettiä omia ajatuksiaan. Joitakin Suomen medioissa viime aikoina pyörineitä aiheeseen liittyviä asioita ovat olleet mm. EU-meppien, kansanedustajien, puolueiden, Kevan, NovaGroupin, Destian, Patrian, jne. palkat, palkkiot, tuet, bonukset, erorahat, ym. Joissain on ilmennyt joitain epäselvyyksiäkin. Kuka tietää ja välittääkö joku nykyään oikeasti? Ohitetaanko epäkohdat käytännössä vain kahvipöytien sorinoilla ja hymähtelyillä vai korjataanko asioita oikeasti? Samaan aikaan suuri joukko kansalaisia kitkuttelee pienillä palkoilla, eläkkeillä ja työttömyyskorvauksilla selviten juuri ja juuri kuukaudesta toiseen.

Mitä Suomessa on tapahtumassa vientiteollisuudelle?

Suomessa on toiminut vahvaa elektroniikkateollisuutta. Kannatteleeko se jatkossa Suomen taloutta? Miten käy tutkimuksen ja kehityksen Suomessa, siirtyvätkö ne pois täältä? Kannattaako elektroniikkatuotantoa harjoittavien yritysten jatkaa toimintaansa yhä täällä? Kuka yrityksiä omistaa tulevaisuudessa Suomessa? Kiinalaiset ovat ainakin osoittaneet pientä kiinnostusta suomalaisiin yrityksiin Suomessakin, kuten muuallakin päin maailmaa. Minne yritysten verorahat menevät tulevaisuudessa? Investoivatko suomalaisyhtiöt nykyisin Suomeen vai jonnekin muualle? Missä nautitaan näiden investointien hedelmistä? Onko modernista nano-, bio- ja uusioteknologiasta Suomen pelastajaksi? Mikä on niiden kehitys- ja kilpailutaso maailmalla?

Osa Suomen elintärkeästä vientiteollisuudesta on ajettu alas, näin on tapahtunut mm. paperi- ja metsäteollisuudessa. Samaan aikaan tehtaita kuitenkin suunnitellaan ja perustetaan muihin maihin. Mikä on hakattujen metsiemme tulevaisuudenkohtalo? Hyötyykö luontomme tästä teollisuuden alasajosta? Kone- ja metallisektorillakin kärsitään viennin hiljenemisestä. Mistä Suomi saa nyt ja tulevaisuudessa tärkeitä vientituloja? Suomen suuret kauppakumppanimaat, Venäjä, Saksa ja Ruotsi, ovat myös taloudellisissa vaikeuksissa parhaillaan. Tapahtuuko paluu entiseen vientikaupan kukoistukseen enää koskaan? Millä Suomi elää nykyisen kaltaista hyvinvointielämää jatkossa?

Muuttuuko Suomi palveluyhteiskunnaksi?

Onko Suomi nyt muuttumassa myös enenevästi palveluyhteiskunnaksi, vaikka työttömyys lisääntyykin myös palvelusektorilla? Pystymmekö palveluilla pitämään yllä korkeaa elintasoamme ja tuottavuuttamme? Tulevaisuus vaatisi suurta panostusta eläkeläisten hoitamiseen keskittyviin erilaisiin palveluihin. Pystyykö ja haluaako yhteiskuntamme vastata tähän vaativaan haasteeseen? Eivätkö jo nytkin vanhukset kärsi epämääräisistä hoitopalveluista? Jossain TV-lähetyksessä kerrottiin hiljattain, kuinka vanhushoitajia on aivan liian vähän, eikä heikkokuntoisia vanhuksia ehditä viemään suihkuunkaan edes joka viikko, saatikka viemään ulos haukkaamaan raikasta happea edes kerran kuukaudessa. Jos nykyisen suuruinen vanhusmäärien hoitaminen ei ole toiminut kunnolla, miten huomattavasti suurempien vanhusmäärien hoitaminen voi toimia kunnolla 5, 10 tai 20 vuoden päästä?

Mistä saadaan rahat eläkeläisten ylläpitoon?

Seuraavat 20 vuotta eteenpäin ovat suuren eläköitymisaallon aikaa. Tulossa on n. 400 000 lisää eläkeläistä. Tästä johtuen vanhushoito-, sosiaali- ja terveysmenot tulevat kasvamaan erittäin voimakkaasti. Samaan aikaan työikäisten määrä laskee n. 140 000:lla.  Miten nämä kulut tullaan rahoittamaan? Kiristyykö verotus reippaasti?

Minne valtava vanhusmäärä tullaan sijoittamaan? Onko palvelutaloja tarpeeksi? Myös eläkemenot tulevat kasvamaan huomattavasti. Ketkä maksavat tulevat eläkkeet? Joudutaanko eläkkeitä vielä kenties leikkaamaan rajusti?

Riittääkö öljy ja saammeko ruokaa?

Miten käy käyttämiemme energioiden kanssa? Nouseeko vai laskeeko öljyn hinta? Huippu lienee öljyntuotannossa jo nähty tai on aivan lähellä kuitenkin. Jos deflaatio äityy globaaliksi, halpeneeko energia? Jos Kiina, Brasilia, Venäjä ja Intia lähtevät kovaan talouskasvuun, miten energian hinta vaikuttaa tulevaisuudessa Suomen hyvinvointiin? Samaan aikaanhan kulutus kiihtyisi, mutta tuotanto laskisi.

Miten käy maanviljelyn ja karjanhoidon kanssa? Pitävätkö EU-tuet meillä yllä riittävää omavaraisuus- ja kriisitasoa maataloudessa? Miten käy maatalouden EU-tukien vähetessä? Onko meillä riittävästi lypsylehmiä, lihakarjaa, hevosia, viljaa, ym.? Jos jokin kriisi uhkaisi laman myötä, selviämmekö ruokahuollosta omin voimin? Jos öljyn saanti vaikeutuisi, mitä tapahtuisi ruokahuollollemme? Millä pellot kynnettäisiin ja ruoka saataisiin kauppoihin? Mikä on energiavarastomme suuruus?

Räjähtääkö työttömyys?

Samaan aikaan Suomi on kohtaamassa mahdollisesti myös hyvin massiivisen työttömyysaallonkin. Ehkä työttömiä voinee kohta olla jopa 500 000, joista monet saattavat jäädä pitkäaikaistyöttömiksi. Ovatko tulossa siten myös lukuisat asuntojen ja yritysten pakkohuutokaupat 1990-luvun tapaan? Tällaisen suuren työttömien armeijan ylläpitokaan ei ole ilmaista. Mistä heidän elämiseensä saadaan tarvittavat rahat? Pysyvätkö ihmiset rauhallisina, jos särvin alkaa käydä vähiin ruokapöydissä ja hermot kiristyvät maksujen jäädessä rästiin sekä voudin kolkutellessa ovella? Työttömyys voi myös lisätä sosiaalisia ongelmia, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys. Mistä sosiaalipuolelle saadaan tarvittavaa lisärahoitusta?

Mitä tästä lamasta voi seurata?

Laman seurauksena julkinen talous kärsinee rajusti, toisaalta menot lisääntyvät ja toisaalta pitäisi säästää ja leikata kuluja. Lieneekö tuloksena nykyisin tarjolla olevien palveluiden huomattava alasajo? Kohteena näyttävät muualla maailmassa olevan mm. eläkkeet, työttömyyskorvaukset ja erilaiset sosiaaliset etuudet.

Yksityistetäänkö osa palveluista ja/tai tulevatko ne ihmisille kalliimmiksi, siis omavastuuosuuksia mahdollisesti kasvattamalla ja/tai muuttamalla palvelut kokonaan asiakkaiden maksettaviksi? Miten käy pienituloisten? Riittävätkö heidän varansa nouseviin palvelumaksuihin? Myös verotusta kiristettäneen eri tavoin ja monilla tahoilla.

Ihmiset todennäköisesti vähentävät kaikkea turhaa kulutusta ja alkavat säästää aikaisempaa enemmän pahojen aikojen varalle, minkä seurauksena talouden rattaat saattavat pyöriä entistäkin hitaammin.

Noussee esille myös kysymys ihmisten ylikoulutuksesta. Päätyvätkö yliopistojen ja korkeakoulujen maisterit sekä kandit kauppojen kassoille, palvelutiskeille ja siivoamaan? Lähtevätkö huippuyksilöt pois Suomesta parempien eväiden perään? Joudutaanko koululaitostamme myös ajamaan alas tulevaisuudessa?

Syntyykö Suomeen uutta, työllistävää koulutusta? Entä tuetaanko työllistävää yrittäjyyttä riittävän suurin panoksin? Mitä tapahtuu epäonnistuville yrittäjille? Taataanko heidän toimeentulonsa mahdollisen epäonnisen yritystoiminnan päättymisen jälkeen?

Riittääkö valtion 100 mrd euron ulkomaanvelka? Mitä käytännön seurauksia on huomattavasta velkaantumisesta? Mm. Latviassa lainoittajat ovat esittäneet maalle valtavia leikkausehtoja julkiseen talouteen. Kuka joutuu näissä toimenpiteissä lopulta maksumieheksi? Monilla ihmisillä voi Latvian malliin elämä muuttua varsin kurjaksi.

Onko edessämme vielä paluu vanhaan, kenties hyvään aikaan? Viljelemmekö ruokamme itse, kierrätämmekö lähes kaiken, liikummeko ja käytämme öljyenergiaa vähän, säästämmekö ja korjaammeko kaiken, teemmekö tulevaisuudessa taas käyttöesineemmekin itse? Osaammeko enää edes toimia näin ja onko missään tällaista tieto-taitoa saatavilla? Kannattaa lisäksi huomata, että suurin osa väestöstämme asuu nykyisin kaupungeissa ja heillä ei ole lainkaan omaa maata viljeltäväksi.

Koittaako myös uusi, vahvan moraalin ja eettisyyden aika? Mitä tarvittaisiin, että kohtuus saavutettaisiin? Saadaanko merkittäviä muutoksia aikaan rauhanomaisin keinoin?

EVA:n neljä tulevaisuusskenaariota

EVA ( Elinkeinoelämän valtuuskunta ) on laatinut keväällä 2009 yhteistyössä useiden maamme merkittävien yritysten ja asiantuntijoiden kanssa neljän skenaarion raportin maailman tilanteesta v. 2020 ja miten eri skenaarioiden toteutuminen vaikuttaa Suomeen. Skenaarioista jokainen voi aprikoida oman näkemyksensä mukaan, missä kohdin mennään. Raportti kannattaa ehdottomasti lukea.

Hannu Hautakorpi

Hyviä kysymyksiä - ja varsinkin EVAn raportin pitäisi pistää jokaisen miettimään. Sanomattakin on selvää, että sivujen ylläpitäjän visiot ovat synkimmästä päästä ja noudattelevat vimosen Stimulus ja romahdus -skenarion ajatuksia - tosin kertaluokkaa tai paria tylympinä. Räikeimpänä syynä tietenkin se että missään noista skenarioista ei puhuta energia-alan tuotanto-ongelmista. Kun ei ole rahaa, niin ylläpito ja uusien rakentaminen romahtaa. Yritä siinä sitten rakentaa taloutta... Ympäristöongelmat, väestön kasvu ja ruoan tuotantoon liittyvät tuskailut eivät nekään ole pienimmästä päästä tai helposti korjattavia - varsinkaan ilman rahaa. May you live in interesting times.