EUROOPAN PERUSSÄHKÖSTÄ ISO OSA TULEE MAAKAASUA POLTTAMALLA

Viime päivinä olemme saaneet kuulla Keski-Eurooppalaisten ahdingosta Ukrainan ja Venäjän känistessä kaasun tiimoilta.

TODn sivuja olen lukenut intensiivisesti jo 2½ vuotta ja maakaasun roolia ei minusta Suomessa kauheasti ole korostettu. Luultavasti siksi, että emme käytä sitä (näennäisesti ainakaan) paljoa. Euroopan kannalta se on kuitenkin erittäin kriittinen energian lähde.

Seuraavassa käyn pari TOD'n artikkelia tiivistäen läpi, toivottavasti saan kommentteja keskustelupalstalle.

 

Jerome a Paris teki hyvän yhteenvedon Venäjän ja Ukrainan välisen kitkan taustoista täällä. Hänellä on kolme kohtaa artikkelissaan.

  1. Konflikti alkoi 1992 eikä 2006
  2. Venäjä ei voi voittaa energiasotaa Ukrainan kanssa - ja tietää sen
  3. Todelliset syyt sanasodalle (toistaiseksi) eivät koske Venäjää tai Ukrainaa

 

1. Venäjän ja Ukrainan välillä oli ensimmäisiä toimituksen katkoksia heti NLn hajottua eli jo 1992-93.

Gazprom'in kaasuinfrastruktuurista suuri osa on Ukrainassa ja sitten poissa heidän suorasta toimivallastaan. Tämä tietenkin tarkoittaa, että maat ovat tiukasti yhteennivottuja kaasukaupan kautta - Venäjä tuottajana ja Ukraina toimitusten solmukohtana.

Molemmat helposti käyttävät kaasua toistensa verbaalisen sivaltelun painokkaaksi tekemiseen. Ukraina ei toimita tai Venäjä ei pumppaa - yksinkertaista, eh?

 

Jerome mainitsee hauskasti, että Ukrainalla tuntuu olevan tasainen 1,5-2 Mrd US$n maksut KOKO ajan maksamatta.

Ilmeisesti se ei olekaan koskaan kaasusta maksanut, vaikka meillä ainakin koko ajan saa lukea lehdistä miten Ukrainalle kaasun hinta on neljännes EUn hinnoista. Kummallista?

 

Miksi sitten mediassa sanotaan kriisin alkaneen 2006?

  • yksinkertaista, 2004 oranssivallankumous nosti Ukrainaa terrorismin vastaisessa taistelussa hyvien puolelle. Venäjä tietenkin Valkoisen Talon silmissä alkoi liukua sinne toiselle puolelle. Venäjä ei ollut millänsäkään, vaan pikemminkin antoi tilanteen jatkua Venäjä vs Ukraina-Länsimaat maaotteluksi - ja kaasusta tuli ase tähän vastakkain asetteluun.
  • 2003 jälkeen öljyn ja kaasun hinnannousu tietenkin kiristi tilannetta
  • 2006 UKsta tuli kaasun ostaja muka-yllättäen länsijohtajille - joka tietenkin nosti kaasun englantia puhuvan median uutislistalle. Uutisointi nopeasti menikin, että Eurooppa on riippuvainen Venäjän kaasusta - tosin Länsi-Eurooppa on ostanut kaasua NLstä jo 40v sitten.
  • Samoihin aikoihin EUin liittyi kymmenkunta entistä NLn itäblokin maata, jotka ovat aina olleet riippuvaisia itäkaasusta. Uuden EUn jäsenet tietenkin lobbasivat tätä riippuvuutta koko EUn riippuvuudeksi.

 

2. Ukrainassa on kaasuputkiston solmukohta Venäjä-EU välillä, lisäksi maasta löytyy suuret kaasunvarastointisäiliöt - koska kaasun käyttö kesä- ja talviaikana vaihtelee 2-3x.

Putkia ei ole tarvinnut tehdä niin massiivisiksi, kun kaasu on voitu varastoida ostajan lähelle ja tuotanto on voitu pitää tasaisena läpi vuoden. Ukraina on samoin käyttänyt omat kaasuvarastonsa lähes loppuun (raskas teollisuus kuppaa hyvin energiaa), joten maa on kovasti Siperian kaasusta riippuvainen.

Seuraus on tietenkin Venäjän ja Ukrainan voimakas riippuvuus toisistaan.

 

Maiden välillä on ollut samanlaisia kiistoja (Venäjä vaatii maksua kaasusta ja Ukraina toimitusmaksuja Eurooppaan), mutta kiistat ovat pysyneet pitkälti poissa euromediasta 2006 asti.

Tuolloin Länsi-Euroopassa oltiin tyytyväisiä kun maat sopivat, mutta euromedia missasi yhden oleellisen jutun - Venäjä palautti kaasun virtauksen normaaliksi ENNEN sopimusta.

Toisin sanoen näyttelyä puolin ja toisin, varsinkin kun katsotaan maiden välisten korvausten summia.

 

Energian hintojen noustessa houkutus molemmilla vaatia kovempia korvauksia on suuri - mutta kuten yllä näkyy, mitään ei nykymenon jatkuessa muutu.

Nyt sitten kun huomioidaan Venäjän tajuavan tilanteen, niin miksi asiasta tehdä mediauutista - varsinkin kun Eurooppa seuraa tilannetta ihan eri tavalla kuin vain joku vuosi sitten?

Johtopäätöksenä onkin, että tämä näytelmä piilottaa jotain muuta tilanteen tavallisilta kommentaattoreilta.

 

3. Venäjälle on mitä ilmeisimmin käynyt selväksi, että se ei saa Ukrainan käyttöön menevästä kaasusta mitään korvausta (Ukraina imaisee 20% läpi menevästä kaasusta itselleen).

Sitä vastoin oligarkit/politiikot, jotka Ukrainassa nousevat pinnalle ovat lähestulkoon pelkästään kaasun toimituksesta eläviä. Samoin Gazprom'ista 50% on jaettu kahtia "korkeiden virkamiesten" peukalon alle.

Kaikkinensa tässä on mitä ilmeisimmin kyse rahasta - mutta ei Ukrainan ja Venäjän valtioiden välillä, vaan mafia/oligarkki-akselilla.

 

Molemmat (Ukraina ja Venäjä) tajuavat, että raha ei Euroopasta tule jos ne eivät toimita kaasua.

Ts. tässä on odotettavissa pian sovinto, kun aikansa ovat lietsoneet EUmaiden huolta - ja hintoja voidaan "mukavasti" nostaa. Mutta se isompi ja huolestuttava juttu on se, että molempien maiden valtiojohdot sallivat tällaisen toiminnan.

Tämä antaa erittäin varoittavan signaalin ko. valtioiden pystyssä pitävistä voimista - ja voimattomuuksista.

 

Allekirjoittaneen tuumauksia - ja mietittävää meille kaikille:

  • Miten Suomenlahden kaasuputken rakennus muuttaisi järjestelyjä ja Venäjä-Ukraina tasapainoa?
  • Ukraina sai IMFltä (USAn sylikoira) kivan taskurahan (meni varmaan taas iso osa muualle kuin virallisesti sanotaan) talousongelmien vakauttamiseen. Liittyikö siihen ehto kaasuhanojen kiristämisestä, että Venäjää voitaisiin syyllistää ja mustamaalata samalla kun USA voi tuomita toimintaa. Savua ja peilejä (smoke and mirrors), kuten suuressa maailmassa sanotaan.


 

Euan Mears teki puolestaan erinomaisen koko Eurooppaa käsittelevän yhteenvedon kaasun tulevaisuudesta täällä.

Sen taustalla on useampi aikaisempi juttu (mm. tekemäni UK-tiivistelmä), ja suosittelenkin asiasta kiinnostuneita niitä tavaamaan (englanniksi tosin) eli tämä, tämä ja tämä. Euroopan kaasun tuotanto on saavuttamassa huippunsa ja 197 Mrdm3 (2007) tuonti pitäisi kasvaa 442 Mrdm3ksi 2020 mennessä.

Kysymys on tietenkin, että mistä se kaasu tulee?

 

Kuva 1. Euroopan maakaasun kulutuksen kasvu 1965 alkaen. Kasvu on järkyttävä - kulutus oli 25 Mrdm3 1965 ja 470 Mrdm3 2005.

 

YHTEENVETO

  • 2006 OECD-Eurooppa tuotti käyttämästä kaasustaan 55%, tuonti lähinnä Venäjä ja Algeriasta.
  • OECD-Euroopan tuottajista UK ja Hollanti ovat laskussa, mutta Norja on kasvattamassa tuotantoaan 130 Mrdm3ksi. Ei kuitenkaan sen yli, koska haluaa maksimoida öljyn tuotantoaan. 
  • kulutuksen kasvu OECD-Euroopassa on ollut 2,6% vuodessa 1980 jälkeen.
  • Venäjän kolme suurinta kaasukenttää on laskussa - ja OECD-Eurooppaan tuonnin pitäminen nykyisellä tasolla saattaa edellyttää leikkauksia muihin maihin.
  • Algeria, Libya ja Egypti laajentavat tuotantoaan - mutta maiden sisäinen kulutus on kasvussa. Samoin maiden tuotantohuiput tulevat 2015 mennessä. OECD-Eurooppaan tuonti voi kasvaa 33 Mrdm3ksi.
  • BAU-skenaario olettaa kaasun 245 Mrdm3n tuontia - mistä? Pohjois- ja Länsi-Afrikka sekä Qatar ovat mahdollisia, mutta on äärimmäisen epätodennäköistä, että kaikkea saadaan OECD-Euroopan käyttöön. Seuraus mitä ilmeisimmin on hintojen nousu, säännöstely ja köyhempien maiden poistuminen ostajalistalta. Ääritapauksena odotettavissa on yhteiskuntajärjestyksen koossa pysymiselle ongelmia.

Kuva 2. Euroopan maakaasun tuotanto 1970 alkaen ja ennuste 2020 asti.

 

OECD-EUROOPAN KAASUNTUOTANNOSTA

  • UKn kaasun tuotannon lasku on 8,7%/v. Peak 108 Mrdm3 2000, odotus 26 Mrdm3 2020.
  • Hollannilla on Euroopan suurin kaasukenttä, minkä tuotanto on rajoitettu 425 Mrdm3ksi/10v. Säästeliäisyys on järkevää ja tulevaa ennakoivaa, toisin kun monessa muussa paikassa. Sitä vastoin maan muissa kentissä ei ole ollut säännöstelyä ja ilmeisesti 2015 jälkeen Hollannin kaasun tuotanto lähtee pysyvään laskuun. Lisäksi maasta olisi tulossa kaasun ostaja joskus 2020 jälkeen.
  • Norjan tuotanto on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, mutta ilmeisimmin laajennus pysäytetään parissa vuodessa. Maa tuotti 87 Mrdm3 kaasua 2006. Norja kieltäytyi laajentamasta yli 130 Mrdm3/v vaikka kitinä Keski-Euroopasta on melkoinen. Tällä hetkellä Norjasta menee putket UKhon (3), Saksaan (2), Belgiaan (1) ja Ranskaan (1), jolloin kaasu virtaa aina Espanjaan, Itävaltaan, Chekkiin ja Puolaan.

 

MITÄ JATKOSSA?

  • Itä-Euroopan kasvu vaatii lisää energiaa.
  • Maahanmuutto idästä länteen aiheuttaa infrastruktuurille ja kulutukselle kasvupaineita.
  • Etelä-Eurooppan kasvua ruokkivat lomalaisten kulutustottumukset.
  • Ilmastotalkoisiin vähäpäästöinen kaasu on omiaan, sitä siis lisää.
  • Öljyn toimitusten katkosten keskellä odotettavissa on kaasuautojen yleistyminen

 

Allekirjoittaneen mietteitä: Käyntiin lähtenyt Suurempi LamaTM tappaa monet edellä esitetyt ajatukset ja suunnitelmat.

 

ERI MAIDEN TOIMINTA-AJATUKSIA JA INFOA

  • Saksa on voimakkaasti riippuvainen Hollannista, Norjasta ja Venäjästä. Maa ajaa voimakkaasti Balttian kaasuputkea varmistaakseen toimitukset Venäjältä.
  • Ranskalla ei ole omaa tuotantoa, joten tuonti Pohjanmereltä ja Venäjältä on iso tekijä. Maa tuo nesteytettyä kaasua Pohjois-Afrikasta - ja toisaalta maa nojaa vahvasti ydinvoimaan.
  • Italialla on merkittävästi omaa tuotantoa, mutta se on laskussa. Tuonti Pohjois-Afrikasta, Venäjältä ja Pohjanmereltä ovat elintärkeitä.
  • Euroopan laidalla on Turkki, joka on merkittävä kuluttaja (Venäjältä)

Kuva 3. Kaasun tuonti OECD-Eurooppaan vuonna 2006. OECD-Euroopan kannalta oleellista on mihin Venäjä ja Algeria ovat menossa tuotannossaan. Sininen on sisäinen tuotanto.

 

Kuva 4. Venäjän kaasutuotannon ennuste näyttää tasaiselta - ainakin paperilla.

 

Venäjän Gazprom tuottaa 50% kaasustaan kolmesta massiivisesta kentästä (Urengoy, Yamburg ja Medvezhye) - ja ne ovat kaikki laskussa.

Jatkossa Gazprom'illa on valtavat haasteet jatkaa tuotantoaan nykytasolla puhumattakaan kasvatuksesta. Kaksi isoa kenttää ovat vähintäänkin haastavia - Bovanenko on Yamal'n niemimaalla ikiroudan alla ja Shtockman on helikopterin lentomatkan päässä Barentsin merellä.

Suunnitelmissa on ydinkäyttöiset tuotantolaitokset.

 

OECD-Euroopan kannalta tuotannon ylläpitäminen on tietenkin oleellista - mutta Venäjän sisäinen kulutus on nousussa, samoin ostajia kaasulle olisi varmasti mm. Aasian suunnalta.

Jos kaasun myyntiä rajoitetaan, niin Itä-Euroopan maat ovat varmasti tipahtamassa ostajien listalta.

Kuva 5. Algerian, Libyan ja Egyptin maakaasun tuotanto ja ennuste 2020 asti.

 

POHJOIS-AFRIKKA

  • Algerian tuotantokapasiteetti on pienessä nousussa (odotus 12 Mrdm3 lisää 2012 mennessä). Maa vie kaasua putkissa Italiaan ja Espanjaan sekä nesteytettyä muualle Eurooppaan sekä Turkkiin.
  • Sekä Libya että Egypti ovat nopeasti kasvattaneet tuotantoaan viime vuosina, mutta nyt tuo kasvu näyttäisi olevan taittumassa. Lisäksi varsinkin Egyptissä nopea väestönkasvu tulee syömään vientiä tulevaisuudessa.
  • Kaikkien kolmen vienti saavuttanee huipun 2015 tuntumassa 120 Mrdm3/v eli 33 Mrdm3 kasvua nykytilanteesta.

 

Kuva 6. OECD-Euroopan kaasunkulutuksen ennuste 2020 asti.

 

TULEVAISUUDEN VISIOITA

  • Euroopan kaasuenergian jatkumovisioissa painotetaan nesteytetyn kaasun tuontia - mutta ainakaan nykyisellään laivoja tai kaasun tuotantokapasiteettia ei maailmalla ole. Säästöt ja uusiutuvat ovat kovan urakan edessä näitä käppyröitä katsoessa.
  • Kilpailu Aasian ostajien (mm. Kiina, Japani, Taiwan, Etelä-Korea) kesken harvojen tuottajien Länsi-Afrikka (erit. Nigeria), Qatar ja Iran tuotannosta tullee olemaan "verinen".
  • Jos Euroopassa ei säännöstelyä ja ohjausta saada aikaan, niin Itä-Euroopan yhteiskuntien kurahtaminen helposti kuplii naapureihin ja lopulta myös rikkaampiin valtioihin. Valitettavasti Länsi-Euroopan maissa tuntuu olevan loputon luottamus markkinavoimien ohjaukseen - vaan pianhan nuo tulevat todellisen testinsä eteen.
  • Jos päättäjiä ei saada vakuuttumaan MASSIIVISEN SÄÄSTÄMISOHJELMAN käynnistämisestä, niin voi sanoa, että sivilisaatio purjehtii pyörremyrskyyn katkaistuaan ankkuriköyden ja ohjauksen täysin. Seurauksia voi jokainen pohtia.

Kaikkinensa alkuperäisartikkelissa on paaaaaljon lisää kuvia ja tekstiä eli innokkaimmat sinne siis.

 

Maailman tulevaisuutta ja BAU-ihmisen lyhytnäköisyyttä kuvaa sekin, että Pohjois-Amerikassa oli maakaasun tuotannon huippu 2001. Sen jälkeen USA on rakentanut 100 Mrd US$'lla kaasua käyttäviä sähkölaitoksia - mistä kaasu niitä käyttämään muutaman vuoden kuluttua?

Kaasun tuotannolle on ominaista täysin erilainen tuotantokurva (terävä nousu, lyhyt tasanne ja usein hyvin terävä lasku - usein suorastaan tipahdus) kuin öljylle (loiva nousu, tasanne ja loiva lasku).

Talousongelmat huolehtivat siitä, että nykytuotannon ylläpitämiseen (esim. Kanadassa 2001 jälkeen kaasunporaus on nelinkertaistunut) ei panosteta tarpeeksi.

 

Kommentoi 

 


07.01.2009 10:12 |